Mia
New Member
Posts: 12
|
Post by Mia on Apr 14, 2019 18:29:04 GMT 1
Orange Wood's Yin And Yang
sokean tilastotamman tarinoita omistaja Mian näkökulmasta
|
|
Mia
New Member
Posts: 12
|
Post by Mia on Apr 15, 2019 11:29:41 GMT 1
14.04.2019 Uutta ja jännittävääOlen aina kaivannut elämääni jännitystä ja sen vuoksi olenkin asunut monenlaisissa paikoissa, tehnyt tyhmiäkin päätöksiä ja viilettänyt menemään kokoajan hirveällä kiireellä. Muuttoni Australiaankin tapahtui aikalailla hetken mielijohteesta. Olin kaivannut jo pidempään jotain muutosta ja yhtäkkiä vain keksin, että Australiassahan olisi hienoa asua. Kun kerroin ensin ajatuksestani vanhemmilleni, nämä epäilivät että olen mennyt nyt vihdoin sekaisin, tai sitten se on vain typerä hetkellinen ajatus, joka ei ikinä toteudu. Mutta minäpä lähdin selvittelemään asioita ja lopulta sain turvallisesti kuljetettua itseni ja sokean hevoseni Yinin Australiaan tammikuussa 2019. Lentomatka sujui ihan uskomattoman hyvin ja Yin matkusti luottavaisesti ja pääsin lennonkin aikana melkein milloin vain tarkistamaan sen vointia. Meillä oli talli katsottuna valmiiksi Australiassa ja alkuun kaikki vaikuttikin täydelliseltä. Puitteet olivat hienot, ihmiset vaikuttivat kivoilta ja itse kyllä viihdyin, mutta jokin siinä paikassa ei sopinut Yinille. Tamma ei tuntunut kotiutuvan paikkaan millään, se laihtui entisestään ja tuntui kovin stressaantuneelle. Tallin henkilökunta ei myöskään osannut oikein ottaa tammani sokeutta huomioon, joten käsittelykään ei ollut Yinille sopivaa. Niimpä aloin aika nopeasti etsiä meille uutta tallipaikkaa ja lopulta törmäsin Ranch O' Haraan. Tutustuin tallin nettisivuihin, metsästin netistä mahdollisia juoruja paikasta ja lopulta rohkaistuin soittamaan tallin omistajalle Benjamin O' Haralle. ------- Tutustumiskäynnin jälkeen kaikki oli tapahtunut todella nopeasti ja tässä sitä nyt oltiin, Ranch O' Haran pihassa. Yin nykäisi kevyesti narusta, kuin kysyäkseen miksi me vain seisomme aloillamme. Tamma oli matkustanut trailerissa hienosti ja se oli seurannut minua ulos trailerista luottavaisesti. Tamma haisteli uteliaasti uutta ympäristöä ja päästi ilmoille pienen hirnahduksen, johon useat hevoset tallin pihasta vastasivat. Yinin ilme piristyi heti ja se kuunteli ympärilleen korvat hörössä. Silittelin tamman karvaa ja huomasin Benjaminin kävelevän meitä kohti tallista. Tämä otti hienosti heti huomioon Yinin sokeuden ja alkoi jutella tammalle rauhallisella äänellä lähestyessään. Yin kurkotti turvallaan äänen suuntaan ja Benjamin tarjosi kätensä tammalle haisteltavaksi. "Tervetuloa! Menikö teidän matka hyvin?", mies kysyi kohteliaasi. "Kiitos. Joo, matka meni oikein rauhassa. Yin on leppoisa matkustaja", hymähdin ja Yin hipelöi turvallaan olkapäätäni. "Ettekö te ookin Kanadasta kotoisin? Tää Australian ilmasto on varmaan aika iso muutos", mies naurahti. "Joo, tai mä oon alunperin Hollannista, mutta Kanadassa asuin melkein parikyt vuotta. Olihan siinä totuttelemista. Me molemmat tykätään lämmöstä", naurahdin ja rapsutin Yinin otsaa iloisesti. Lähdimme aika pian kävelemään tarhoille, josta Benjamin osoitti minulle Yinin tarhan. Tamma saa ainakin toistaiseksi tarhata yksin, mikä on hyvä ajatellen Yinin kotiutumista. Viereisessä tarhassa on kolme tammaa, jotka Benjamin minulle esitteli nopeasti. Kaikki tammat ovat myös yksityisinä O' Harassa. Kävelin ensin Yinin kanssa koko tarhan ympäri, jotta tamma saisi hieman kuvaa siitä, minkä kokoinen tarha on ja millaiset aidat sitä ympäröi. Yin on sokeutumisestaan asti aina saanut tarhata ulkona yksin tai kaverin kanssa ja se aistii itseään ympäröivät aidat hienosti, eikä ainakaan vielä onnettomuuksia ole sattunut. Lopulta päästin Yinin vapaaksi ja jäin hetkeksi seurailemaan ja ohjailemaan tamman pyörimistä tarhassa. Se varovasti käveli ympäri tarhaa, tutki tarhan pohjaa ja kävi pari kertaa haistelemassa aitaa. Kun aloin varmistua siitä, että tamma on ymmärtänyt alueensa, uskalsin poistua tarhasta ja lähdimme Benjaminin kanssa tutustumaan talliin. Mies näytti meille karsinamme, joka on onneksi reunimmainen. Se on Yinille helpompaa, kun vain sen toisella puolella on hevoskaveri, eikä tarvitse keskittyä kokoajan joka suuntaan. Viereisessä karsinassa asustaa kuulemma kookas kimo tamma, joka oli siellä Yinin viereisessä tarhassakin. Teemme vielä tallikierroksen loppuun ja Benjamin näyttää minulle paikat varusteilleni. Kierroksen lopuksi menemme miehen toimistoon kirjoittamaan tallipaikasta sopimuksen. Kun allekirjoitukset on hoidettu, sovimme vielä peruskäytänteistä ja kerron Yinin ruokinnasta. Kerron tamman ruokinnan ja kerron, että olen tottunut ruokkimaan sen itsekin kerran päivässä aina liikutuksen jälkeen. Tamma syö täällä siis neljä kertaa, kolme kertaa tallin puolesta ja kerran minun toimestani. "Ja ainiin, mä tulen ainakin nää pari ekaa päivää olemaan täällä aamusta iltaan seurailemassa Yiniä ja katsomassa miten se tulee toimeen teidän henkilökunnan kanssa. Se kun on tommonen spessu tapaus niin haluun olla 100% varma siitä että se pärjää ja mun pitää opettaa sille kaikki juomapaikat ja muut. Ei siis tarvitse välittää mun stalkkauksesta", naurhadin ja odotin miehen reaktiota hieman jännittyneesti. Viimeisellä tallilla jossa olimme olleet, henkilökunta tuntui suorastaan loukkaantuvan, kun olin halunnut pari ekaa päivää seurailla tilannetta. "Joo tottakai, teet miten se on sulle itsellesi ja Yinille parasta. Meilläkin voi olla jotain kysyttävää, kun kyse on kerran täysin sokeasta hevosesta", mies vastasi melkein heti aivan yhtä pirteään sävyyn kuin ennenkin. Huokaisin helpotuksesta. "Sen kanssa voi periaatteessa touhuta kuin minkä tahansa hevosen kanssa, kunhan vain pitää mielessä sen sokeuden. Se saattaa pari ekaa päivää vähän vältellä tarhasta kiinni antamista, mutta mä voin tulla siihen vähän kaveriksi, niin kyllä se parin päivän jälkeen tulee varmaan jo portille vastaan", selostin iloisesti. Ainakin toistaiseksi tämä talli vaikutti meille täydelliseltä, nyt vain toivon että Yin kotiutuu tänne hyvin. Pitkän keskustelumme jälkeen suuntasin ensin Yinin tarhalle tervehtimään tammaa ja näyttämään juomapaikan sille, jonka jälkeen palasin autolleni ja aloin purkaa tavaroitamme autosta. Muutama tallilainen kävi nopeasti minulle esittäytymässä ja tervehdin kaikkia kohteliaasti ja kerroin kuka olen. Raahasin vähitellen tamman varusteet paikoilleen ja tarkastelin vielä tamman karsinan läpi. Siellä on hyvänkokoinen ruokakuppi, jossa ei ole turhan teräviä reunoja. Juoma-automaattikin näyttää aika samalta, mitä vanhalla tallillamme oli, joten uskon että tamma kotiutuu karsinaansa nopeasti. Kun tavarat olivat paikallaan, lähdin kiertelemään ulos ja kun kurkin pihattotarhoihin, osui silmiini varmaan komein ikinä näkemäni muuli. Kirjava muuli tuli lähemmäs minut huomattuaan ja katselin sitä ihastuksissani. Pistin päähäni muistiinpanon siitä, että pitäisi kysyä Benjaminilta lisätietoa tästä muulista. Hevosten lisäksi olin aina hurjan paljon ihaillut muuleja ja toivonut pystyväni joskus tutustumaan sellaiseen tarkemmin. Sanoin heipat muulille ja suuntasin kulkuni Yinin luokse tarkkailemaan, kuinka tamma pärjää uudessa tarhassaan. ~ Mia Van Altena-------- Olipa kiva, että vähän pohjustit mitä Mian ja Yinin elämässä oli tapahtunut ennen Australiaan saapumista! Lukija pääsi tarpeeksi perille siitä, mikä tallin vaihdossa oli syynä. Pakko myös kehaista, että tosi hienoa kun lähdit O'Haran porukkaan mukaan! Mia ja Yin löytävät varmasti paikkansa maatilan menoista, ja siinä on todella mielenkiintoinen kaksikko joista mielelläni luen lisää!
Tarinassa sulla oli hyvä rytmi ja kielioppikin näytti sujuvan, joka on lukijalle aina mukava bonus! Hienoa, miten otat Yinin sokeuden realistisesti mukaan. Mia käy näyttämässä tarhan reunoja myöden taluttamalla, joka on varmasti ihan tarvittava alkuunsa tälläisen hevosen kanssa. On myös hienoa, miten normaalisti tuot sen esiin. Erikoisuudet ovat hahmoissa aina loistava keino tuoda draamaa, mutta kuten tämä Yinin tapaus, niin Mia on tuntenut tamman jo pitkään eikä sen sokeus siten ole enää niin erikoista. Muille tallilaisille sen sijaan se tulee varmasti olemaan! Ja tuo, miten kirjoitit, ettei ainakaan vielä ole tullut onnettomuuksia Yinin tarhatessa, jättää kivasti lukijalle jännitettävää tulevaakin ajatellen.
Ja ihan mahtavaa, että otit meidän muulipojankin tarinaan mukaan! Mun pieni ylpeyden aihe suuresti vielä tervetuloa! - Ben
|
|
Mia
New Member
Posts: 12
|
Post by Mia on Apr 17, 2019 12:49:54 GMT 1
17.04.2019 Paluu arkeenTänään se oli vihdoin taas alkanut, nimittäin normaali arki. Olin saanut jaettua hommiani Yinin muuton ajaksi niin, että pystyn pitämään muutaman vapaata, mutta tänään oli palattava töihin. Työskentelen suurella kilpatallilla kiropraktikkona/hierojana ja käyn läpi heidän viitisenkymmentä hevosta aina suunnilleen kerran kuussa. Sen lisäksi minulla on tallin tiloissa oma toimisto ja työskentelytila, jossa hoidan myös ihmisiä. Tämän työpaikan saaminen oli minulle todellinen lottovoitto, hommia on sopiva määrä, pystyn itse hieman vaikuttamaan työaikoihini ja palkka on hyvä. Kaikki tuttuni luulevat, että muutin Australiaan tämän työn perässä, mutta todellisuudessa sain työpaikan vasta, kun olin jo päättänyt muuttaa Australiaan. Ajomatka kotoa töihin on lyhyt, mutta töistä O' Haraan matkaa on vähän reilummin, mutta kyllä sen kevyesti päivässä edestakaisin ajelee. Tallille saavuttuani nappasin autostani mukaan vielä Yinin kakkossuitset, jotka olivat unohtuneet kotiini muuttohässäkän aikana. Huomasin Benjaminin hääräämässä uuden punaisen tammansa kanssa pyöröaitauksessa. Mies oli tuntunut olevan uudesta ostoksestaan todella innoissaan ja oli tamman muuttopäivänäkin yrittänyt peitellä innostustaan kaikin keinoin. Nyt tämä leveä hymy naamallaan pyöritteli Iffyksi kutsuttua harvinaisuutta pyöröaitauksessa. Campolina on minullekin rotuna täysin uusi tuttavuus, mutta olin kyllä jo kerennyt googlaamaan rodusta vaikka mitä tietoa. Nojauduin pyöröaitauksen aitaan ja huikkasin miehelle tervehdyksen. "Moi! Sori, en ees huomannut että tulit", tämä naurahti ja pysäytti Iffyn, jonka jälkeen mies napsautti riimunnarun kiinni tamman riimuun. "Iffy on kyllä nätti. Eikö sulla ollutkin ajatuksena, että ne laitettais Yinin kanssa samaan tarhaan jossain vaiheessa?" kysyin tältä ja kallistin pienesti päätäni. "Joo, niin mä ajattelin. Jos se on siis sulle ok ja ne tulee toimeen", Benjamin totesi ja tuli lähemmäs aitaa Iffyn kanssa. Kurottauduin tervehtimään punaista tammaa kaksikon tultua riittävän lähelle. "Joo tottakai. Kanadassa Yin tarhasi mun pikkusiskon ponin kanssa, mutta muuta kaveria sillä ei ole mun aikana ollut. Mites ois, jos haen Yinin tarhasta ja annettais niiden haistella toisiaan tälleen narun päässä. Näkis ainakin millanen ensireaktio molemmilla tulee", ehdotin hymähtäen. "Joo hae vaan. Me tullaan kans ulos täält pyöröstä", Benjamin nyökkäsi ja käänsi Iffyn portista ulos. Hain Yinin tarhastaan ja kävelimme kohti pyöröaitausta, jonka edustalla Benjamin vielä odotteli Iffyn kanssa. Yin vaistosi heti toisen hevosen lähestyvän ja eteni hieman varovaisemmin turpa kiinni käsivarressani. Tammalla on jännittyessään tapana ottaa minusta tukea pienen kosketuksen kautta, jolloin se varmistuu siitä etten katoa minnekään. Iffy katsoi Yiniä heti uteliaana ja jäin itse hieman seisomaan kahden hevosen väliin. Annoin Yinille pitkää narua ja rapsutin hetken Iffyn kaulaa voikon kerätessä rohkeuttaan. Vähitellen Yin kurotti ensin vain kaulallaan lähemmäs Iffyä ja säpsähti ensin oikein kunnolla, kun tammojen turvat koskivat toisiinsa. Kun Yin oli saanut hahmoteltua, minkä etäisyyden päässä vieras hevonen on, se tuli vähän rohkeammin lähelle ja tammat haistelivat toisiaan oikein nätisti. Itse otin hieman etäisyyttä siltä varalta, että toinen tekisi jonkun tammamaisen kiljahduksen ja jalan heiton. Benjamin piti Iffyä hieman lyhyemmällä narulla ja vahti ettei tamma mene turhan innokkaasti tekemään tuttavuutta. Yksi kiljaisu kuultiin, mutta sen jälkeen tammojen välillä vallinnut jännite alkoi tasaantua. Iffy selvästi huomasi ettei Yin ole ihan normaali, eikä tullut liian tungettelevaksi. Taputin lopulta Yinin kaulaa ja nyökkäsin Benjaminille hyväksyvästi. "Tähän meni hyvin. Tää riittää varmaan tältä päivältä, voidaan katsoa, jos ne vaikka saisi jossain vaiheessa viereisiin tarhoihin, tai sit vaan laitetaan ensin valvotusti samaan tarhaan", sanoin tyytyväisenä. "Joo. Molemmat reagoi toisiinsa aika nätisti, eikä Iffykään vaikuttanut turhan tungettelevalta", mies totesi hymyillen. "No, me mennään hetkeksi pyöröaitaukseen hommiin, niin te pääsette jatkamaan", huikkasin vielä Benjaminille ja talutin Yinin pyöröaitauksen sisälle. Olemme Yinin kanssa työskennelleet paljon pyöröaitauksessa ja tamma tietää jutun jujun todella hienosti. Pyöröaitauksessa sen kanssa työskentely on turvallista, kun sillä on selvät rajat minkä sisällä juoksennella turvallisesti. Päästin pyöröaitauksessa Yinin vapaaksi ja annoin sen ensin rauhassa tutkiskella aluetta, jonka jälkeen laitoin voikon ravaamaan. Vielä en ollut O' Harassa ratsastanut tammalla, enkä halua kiirehtiä. Luultavasti tämän viikon keskitymme uusiin puitteisiin tutustumiseen ja ratsastusharjoituksia jatkamme ensi viikolla. Tein ravissa muutamat suunnanvaihdot, jotka Yin suoritti todella hienosti. Olen opettanut sen erilaisiin äänimerkkeihin eri tilanteissa. Esimerkiksi jos haluan sen menevän reippaammin, liikun kohti sen takaosaa ja naksautan kieltäni, kun taas haluan sen hidastavan, sanon jotain "hou" -äänteen kaltaista. Suunnanvaihdossa pyydän tammaa ensin hidastamaan, jonka jälkeen liikun sen etupuolelle ja naksautan kieltäni. Yin on oppinut kaikki eri äänimerkit todella hienosti ja se kuuntelee tarkkaan missä päin liikun. Kun tamma oli hetken hölkännyt molempiin suuntiin, pyydän tammaa jarruttamaan ja pysähdyn itse odottamaan, että Yin tulee luokseni. Kun tamma tulee luokseni, lähdemme yhdessä kävelemään pyöröaitausta ympäriinsä välillä suuntaa vaihdellen, välillä pysähtyen ja välillä peruuttaen. Alkuaikanani Yinin kanssa maastakäsin työskentelystä oli meille suuri apu ja sain pyöröaitauksessa voitettua tamman luottamusta aika nopeasti. Yin on hevonen jonka kanssa asiat pitää aina tehdä saman kaavan kautta, jotta se ei hämmenny. Hetken työskentelyn jälkeen napsautan narun takaisin kiinni riimuun ja lähdemme hyvällä mielellä kävelemään kohti tallia. ~ Mia Van Altena----- Oi vitsi, mä oon ihan otettu miten nappasit tuosta Iffyn päiväkirjaan tekemästäni tarinasta kiinni! Just tälläset asiat tekee mut niin onnelliseks, oli kyseessä sitten mun tai jonkun muun tarina.<3
Iffyn ja Yinin kohtaaminen meni melkolailla juuri siten, kuin ajattelinkin. Tammat ovat tietty aina tammoja niin pakkohan sitä on vähän kiljahdella, mutta mitään sen suurempaa en itsekään ajatellut. Tosi hienoa, miten otat asiat hitaasti näissä tarinoissa. Se tuo todellisuuden tuntua, sillä Yinin kanssa uudet asiat ympäristössä vievät varmasti vähän pidemmän aikaa opetella kuin muiden hevosten, vaikka muuten se menisikin yhtä hyvin kuin kuka tahansa. Jään innolla odottamaan ystävystyvätkö Yin ja Iffy tarpeeksi tarhakavereiksi päätyäkseen! Ehkä Ben saisi itselleen aikaa sen verran, että hän voisi Iffyn kanssa lähteä maastoon Mian ja Yinin seuraksi? Vaikkapa reittejä näyttämään ja tammoja paremmin tutustuttamaan.
Sulla on erittäin selkeä ja tyyni tapa kirjoittaa, jota on hurjan mukavaa lukea!
Ja Senjalle erityismaininta näin ohimennen, että ihan mahtavaa miten oot uskaltautunut näitä muiden tarinoita kommentoimaan!! Esimerkillistä touhua! - Ben
|
|
Senja
New Member
Posts: 40
|
Post by Senja on Apr 17, 2019 17:50:34 GMT 1
nyt on ihan PAKKO kommata mut rakastan jotenkin koko sun olemusta!!! ja Yinin kanssa! tuntuu niin aidolta miten kuvailet kaikkea ja Yin on ihanan spesiaali tapaus! en malta odottaa että se pääsee tutustumaan muihin ja sä myös ootan aina innolla sun tekstejä :3
|
|
Mia
New Member
Posts: 12
|
Post by Mia on Apr 26, 2019 16:01:42 GMT 1
26.04.2019 Onnistumisen tunteitaMelkein kaksi viikkoa takana O' Harassa asumista. Niinkin lyhyessä ajassa on tapahtunut jo paljon, ei välttämättä mitään kauheen merkittäviä tapahtumia monen mielestä, mutta mulle ne on isoja juttuja. Olemme työskennelleet maastakäsin, tällä viikolla olen jo pari kertaa käynyt vähän selässäkin, jonka lisäksi Yin on saanut harjoitella taas kaverin kanssa tarhaamista. Näistä viimeinen on ehdottomasti mulle se isoin juttu. Sokean hevosen omistajana jännitin todella paljon sitä, kun Yin ja Iffy päästettiin ensimmäistä kertaa vapaana samaan tarhaan, mutta onneksi kaikki meni hyvin. Se tapahtui eilen, enkä vieläkään ole ihan varma mitä minun pitäisi ajatella. Tammat eivät vielä saa olla koko päivää samassa tarhassa keskenään, vaan näin alkuun aloitetaan sillä, että samassa tarhassa saa olla valvonnan alaisena. Eilen tammat tutustuivat toisiinsa tunnin verran ja tänään jo pari tuntia. Iffy vaikuttaa Yinille harvinaisen sopivalta kaverilta, se ei ole liian tungetteleva, eikä yhtään pomottava, antaa enneminkin Yinille tilaa tutkia ja tarkkailee kummallista voikkoa hieman kauempaa. Kun tammojen pari tuntia oli ohi, vein Iffyn takaisin omaan väliaikaiseen tarhaansa ja nappasin Yinin sitten mukaani omasta tarhastaan. Talutin tamman talliin, jossa varusteemme olivat jo odottamassa karsinan edessä. Päästin Yinin karsinaan vapaaksi, jossa se meni heti juomaan ja joikin kerralla aika paljon. Tamma tuntuu ulkona usein unohtavansa juoma-astian olemassaolon ja juo ulkona turhan vähän. Benjaminkin on pari kertaa päivässä käynyt tammalle juoma-automaattia näyttämässä silloin, kun en ole itse paikalla, joten eiköhän tamma pian ala ulkonakin ollessaan juomaan enemmän. Sisällä Yin kuitenkin juo todella paljon, joten en ole viitsinyt sen juomisjutuista liikaa huolestua. Nappasin Yinin harjapakista luonnonharjaksisen pölyharjan, jonka kanssa harjasin tamman rauhassa läpi. Yinissä ei varsinaisesti ollut mitään likaa, mutta se tykkää harjailuhetkistä, joten käytin toimenpiteeseen turhankin paljon aikaa. Puhdistin vielä tamman kaviot, harjasin sen pään, selvitin harjan ja hetken vain rapsuttelin. Yin nuokkui hetken aikaa turpa vatsaani vasten, mutta tamma havahtui mietteistään kuultuaan toisen hevosen kavioiden kopinan tallin betonilattiaa vasten. Käännyin itsekin äänen suuntaan ja näen Yinin karsinanaapurin Olympian omistajansa Senjan kanssa. En ole tuohon tyttöön vielä pahemmin kerennyt tutustua, mitä nyt olemme pari kertaa moikat sanoneet. Tervehdin taas tätä ystävällisesti ja tiputin käteeni unohtuneen harjan Yinin harjapakkiin. "Miten teillä on Yinin kanssa sujunut? Ootte täällä vissiin nyt pari viikkoa olleet", Senja kysyi kohteliaasti samalla kun alkoi harjata kimoa tammaansa. "Kiitos kysymästä, meillä on sujunut oikin hyvin. Yin tuntuu kotiutuneen hyvin ja varmaan ens viikolla ne pääsee jo Iffyn kanssa samaan tarhaankin", hymähdin ja silitin Yinin otsaa. Tamma kuunteli tarkkaan viereisen karsinan tapahtumia, muttei ollut tilanteesta turhna huolissaan. "Tosi kiva kuulla", Senja totesi hymyillen ja jatkoi höpöttelyä kaikista arkisista asioista. Tyttö vaikuttaa ihan mukavalta ja puheliaalta, joten tämän kanssa on ihan helppo puhua. Itse olen aika huono aloittamaan keskusteluita uusien ihmisten kanssa, joten tulenkin parhaiten toimeen valmiiksi puheliaiden ja avointen ihmisten kanssa. Heitin Yinille satulan selkään ja suitsin tammani, jonka jälkeen olimme valmiit jatkamaan matkaamme kentälle. Kävelemme hetken kentällä ja näytän tapani mukaan koko alueen Yinille, jotta tamma saa hieman tunnustella aluetta. Nousen lopulta ratsaille jakkaralta ja alamme ensin vain kävellä kenttää ympäri. Tähän mennessä olen ratsastanut Yinillä O'Harassa kaksi kertaa, joista molemmilla kerroilla tamma oli aika jännittynyt ja kuulosteli turhan paljon kaikkea ympäröivää, mikä ei todellakaan ole ihme, kun ollaan vielä niin uudessa ympäristössä. Olin aikaisempina päivinä lähinnä kävellyt ja vähän ravannut, mutta tänään ajattelin ottaa kaikki askellajit. Kun olin jonkin aikaa kävellyt, siirsin Yinin raviin ja ravailimme ihan vain kaikkia helppoja kuvioita. Teimme ympyröitä ja muutamat suunnanvaihdokset, joissa hieman vaihtelin tempoa. Yin oli tänään jo huomattavasti paremmin kuulolla, eikä enää ihmetellyt kentän ympäristöä niin paljon. Laukkaa otin loppujenlopuksi aika vähän, mutta laukassa kokeilimme parit laukanvaihdot, joita olimme alkaneet edellisellä tallillamme harjoitella. Tamma ei aluksi taas ihan ymmärtänyt mitä haluan siltä, mutta kun se tajusi tehtävän, teki Yin kaksi ihan puhdasta laukanvaihtoa. Siihen oli mielestäni hienoa lopettaa, joten kehuin kaunista tammaani hurjan paljon ja hyppäsin alas ratsailta. Palkkasin Yinin taskustani löytyneellä namilla ja lähdin taluttamaan sitä loppukäynneiksi maastakäsin. Tästä olisi hyvä jatkaa treenejämme uudella tallilla. ~ Mia Van Altena-------- Voi että, mä olen kyllä niin iloinen, että otit koppia tuosta Iffyn ja Yinin tarhaamisesta yhdessä. Hienoa tarkkaavaisuutta ja ihanaa, että se oli tarpeeksi mielenkiintoinen ajatus että siitä sai ihan kirjoitettavaa aikaiseksi! Koska onhan se varmasti iso asia ja jännittävää Miaa ja Yiniä ajatellen. Monikin asia on Mialle takuulla jännittävää rakasta tammaa ajatellen, ja näissä tarinoissa on jo tähän mennessä loistavasti tullut esille miten paljon Mia hevosestaan oikein välittää. Vaikka Iffyllä onkin ihan hävettävän lyhyt luonnekuvaus vielä sivuillaan niin olet erinomaisesti saanut sen olemuksesta kiinni! Tuollaiseksi itsekin ajattelin sen, että se antaisi enemmän Yinille omaa tilaa. Ehkä tammat saavat toisistaan jonkin sortin tukea, kun molemmat ovat vielä uusia O' Harassa. Toivottavasti niillä menee tulevaisuudessakin hyvin että ne voivat jatkaa yhdessä tarhaamista!
Hauska yksityiskohta tuo ulkona juomattomuus. Varmasti isoissa tarhoissa Yin menee vielä vähän sekaisin missä päin on mikäkin, ja tyytyy sitten odottamaan että pääsee sisälle juomaan. Musta on jotenkin tosi suloinen ajatus että Ben käy välillä Yinille juoma-astiaa myös näyttämässä, koska ihan varmasti se kävisikin! Se on kyllä sellainen heppu, joka pistää pienetkin asiat merkille ja haluaa vaan hevosten parasta. Mukavaa myös, että otat muita hahmoja tarinoihin mukaan. Se voi olla hankalaa, jos tallissa ei ole vielä paljoa äärimmäisen aktiivista porukkaa, mutta yhdenkin toisen hahmon huomioiminen tuo mukavasti elämää tarinaan. Senja onkin erinomainen kohde aktiivisuutensa puolesta! Ihana hyvämielinen lopetus myös; positiiviseen on nimittäin hyvä lopettaa! En malta odottaa seuraavaa tarinaasi! - Ben
|
|
Mia
New Member
Posts: 12
|
Post by Mia on May 20, 2019 11:38:08 GMT 1
20.05.2019 Maastolenkki
Vähän reilu kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua jo vaikka mitä. Yin on kotiutunut uuteen kotiinsa O' Harassa täysin ja se on saanut jopa tarhakaverin. Niistä on tullut Iffyn kanssa ihan hyviä kavereita ja olin minä kerran tammat huomannut jo rapsuttelemassa. Yinissä ja Iffyssä on jotain samaa, molemmat ovat hieman herkkiksiä, mutta kuitenkin uteliaita kaikkea vähän jännittävääkin kohtaan. Tammat tuntuvat rohkaisevan toisiaan ja pysyttelevät tarhassakin usein aika lähekkäin. Iffyn läsnäolon avulla Yinin juoma-automaattiongelmakin on ratkaistu, kun se on aina käynyt juomassa kaverinsa jälkeen. Kun olin joutunut ottamaan Yinin mukaani Australiaan ja sen paras kaveri, siskoni poni, oli jäänyt Kanadaan, olin pelännyt ettei tamma löydä enää uutta kaveria. Mutta uuden kaverin löytyminen kävikin paljon helpommin, mitä olisin ikinä uskonut.
Tänään olimme sopineet Benjaminin kanssa, että lähtisimme Iffyn ja Yinin kanssa maastolenkille. Olen maastoillut Yinin kanssa vasta maastakäsin, mutta tänään kapuaisin oikein ratsaille, kun olemme ehtineet maastoihin hieman jo tutustua maastakäsin. Haimme tammat samaan aikaan tarhasta, niin kummankaan ei tarvinnut jäädä tänään yksin. Ilma oli ihanan lämmin ja olinkin jo aamulla vuorautunut kunnon aurinkorasva kerrokseen, sillä rusketun todella hitaasti, eikä vaalea ihoni ole vielä ehtinyt tottua aurinkoiseen Australiaan. Hoidin Yinin karsinassa rauhassa valmiiksi ja lopulta nostin painavan lännensatulani tamman selkään ja virittelin suitset ratsulleni. Yin odotteli rauhassa käytävällä vieressäni, että Benjamin ja Iffy olivat valmiit, jonka jälkeen talutimme ratsumme pihalle ja nousimme ratsaille. Benjamin ja Iffy edellä lähdimme rauhassa kävelemään kohti maastoreittejä. Olin käynyt vierailemassa Senjan mukana rannalla, mutta tänään minulla ei ollut mitään tietoa, millaista maastolenkkiä Benjamin oli ajatellut. Eipä se minua haitannut, seurasin miestä ihan tyytyväisenä ja nautin maisemista.
Maastoreittien maisemat ovat ihan uskomattomia. Kun asuin lapsesta saakka Kanadassa, enkä pahemmin matkustellut, oli muutto Australiaan todella iso juttu. Kaikki täällä on niin erilaista kuin Kanadassa. Ilmasto on lämpimämpi, maisemat ovat täysin erilaiset ja kulttuurissakin on paljon eroja. En ole hetkeäkään katunut muuttoa, eteenkään kun sain täältä niin hyvän työpaikankin. Kun olin saanut töitä hienolta kilpatallilta, oli se tuntunut täysin unelta, eteenkin kun olin vasta jokin aika sitten valmistunut hevoskiropraktikoksi. Kai työnantajani sitten jotenkin oli tykästynyt minuun, kun oli ottanut minut töihin, vaikka minulla ei ollutkaan vielä takanani vuosien kokemusta.
"Mitä mietit?" kuulin samassa Benjaminin äänen ja havahduin ajatuksistani. Vilkaisin miestä ja virnistin pienesti. "Ihan vaan sitä, että muutto Australiaan oli varmaan paras päätös mitä oon ikinä tehnyt, tai siis toiseksi paras. Paras päätös oli Yinin osto", naurahdin ja silitin tammani kaulaa. Yin oli kävellyt rohkeasti maastopolkua Iffyn perässä ja se selvästi nautti maastoilusta. Sokeudestaan huolimatta Yin maastoilee mielellään kavereiden kanssa, yksin en sen kanssa viitsi maastoon lähteäkään. "Se on kiva kuulla. Australia on kyllä upea maa", mies totesi hymyillen ja ohjasi Iffyn vähän kapeammalle polulle. Yin seurasi kaveriaan korvat hörössä ja taidokkaasti nosteli jalkojaan parin pinnassa olevan juuren yli. En todellakaan tiedä, miten sokea tamma sen tekee, mutta ainahan minä olen ihmetellyt, miten Yin pärjää niin hyvin kuin pärjää. "Mä itse asiassa olin parikymppisenä aika pahassa auto-onnettomuudessa... Multa murtui silloin toinen jalka, toinen käsi ja sain päähäni kovan iskun. Silloin mun toinen silmä sokeutui", sanoin yhtäkkiä hieman vaisusti. Benjamin vilkaisi minuun olkansa ylitse ja hymyili rohkaisevasti. "En mä tiiä miksi mä tän kerroin.. Oli vaan sellainen olo, että ois kiva se jollekin kertoa", sanoin sitten hieman reippaammin ja hymähdin itsekseni. "Se oli silloin mulle kuin maailmanloppu ja jätin ratsastuksen tauolle vielä murtumienkin parannuttua. Mulla kesti kauan, ennenkuin hyväksyin sen, ettei mun vasen silmä näe mitään. Nykyään se on mulle ihan ok, mutta silloin se oli kamalaa", jatkoin puhumista, mikä ei todellakaan ole tapaistani. Jotenkin vain Benjaminin kanssa on helppoa jutella, miehessä on jokin sellainen rohkaiseva piirre. "Ei sitä huomaa susta millään tavalla. Ja mulla on sellainen olo, että se on osasyy sille, että te löysitte Yinin kanssa toisenne. Sovitte yhteen todella hyvin", mies lopulta puhui ja taas hymyili suuntaani leveästi. Hymyilin takaisin ja huokaisin syvään. En ollut kertonut sokeasta silmästäni aikaisemmin Australiassa kenellekään. Tavallaan salaisuuteni jakaminen tuntui ihan hyvälle.
Hyvillä ja tasaisilla pätkillä ravailimme jonkun verran, mutta muuten maastolenkkimme kului lähinnä kävellen ja maisemista nauttien. Juttelimme Benjaminin kanssa kaikenlaisista asioista, siitä kuinka hän päätyi siirtämään hevostilansa Australiaan, siitä miten hän päätyi ostamaan minkäkin hevosen ja jotain pientä sekä miehen, että minun nuoruudestani. Benjamin ei tarkkaan kertonut menneisyydestään, mutta miehen äänensävystä pystyin päättelemään, ettei tällä ole todellakaan aina ollut kaikki ihan hyvin. Lopulta O' Hara häämötti edessämme ja palasimme takaisin tallipihaan, jossa hyppäsimme alas ratsailta. Maastolenkki oli sujunut todella hienosti ja Yin oli seurannut Iffyä rohkeasti joka paikkaan. Suoraan sanottuna tuntui siltä, että Yin seuraisi uutta kaveriaan oikeasti ihan minne vain. "Kiitos maasto- ja juttuseurasta", sanoin Benjaminille hymyillen. "Kiitos itsellesi. Kiva, että Yinistä ja Iffystä on tullut näin hyvät kaverit. Meidän pitää ottaa joskus tää maastoilu uusiksi", Benjamin naurahti ja taputti punaruunikon tammansa kaulaa. Nyökkäsin tyytyväisenä ja talutimme sitten ratsumme peräkkäin sisälle talliin. Ne ehtisivät hyvin vielä takaisin ulos ja itse pääsisin vielä illaksi töihin.
~ Mia Van Altena
-------- Mä en kyllästy toistamaan, miten kaunis Yin on. Mä jään välillä ihan vaan katselemaan sen kuvia sivuilla ja totean, että on kyllä nätti. Voin kuvitella Benjaminin tekevän samoin; tuijottelevan Yiniä tarhan aidan takaa ja huokaavan hiljaa itsekseen nenänsä kautta, että siinä on pretty sheila. Ilahduttavaa, että Yin ja Iffy ovat löytäneet tukea ja turvaa toisistaan! Vitsit, ne on muuten aika näky varmasti yhdessä ollessaan, kun toinen on helmenvaalea ja toinen lähes tulenpunainen. Ai että, saisinkohan aikaseks piirtää niistä kuvaa!<3
Puolueellisena voin sanoa, että aina ilahdun kun joku käyttää mun hahmoja tarinoissaan. On hauskaa nähdä Benjamin muiden tarinoissa ja maisemissa, kun en vieläkään ole itse siihen paremmin ehtinyt pureutumaan. Hyvin aidon oloinen Ben silti on tässäkin tarinassa. Uskallan väittää että Ben on juurikin sellainen tyyppi, kenelle voi rennolla maastolenkillä avautua itselle vähän aremmista aiheista. Kun tarinassa todetaan, että salaisuuden kertominen oli tavallaan helpottavaa, voin tuntea Mian harteilta, sekä samalla omiltani näin lukijana, tipahtavan painon jota on kannatellut ja jännittänyt Australiaan saapumisesta saakka. Nyt ainakin yksi ihminen tietää, muttei tule kohtelemaan Miaa sen takia mitenkään eri tavalla. Kuten Benkin tässä mainitsi, niin eihän sitä Miasta mitenkään näe.
Ai vitsi, tästä tuli niin hyvä mieli! Täydellinen lopetus tarinalle jossa käytiin painavemmissakin aiheissa. Oli hyvä idea ottaa mukaan Benin oma menneisyys, sillä kun Mia nyt jakoi jotain mitä muut eivät tiedä, ehkä Ben joskus vielä tekee "vastapalveluksen" ja kertoo omasta nuoruudestaan Mialle. - Ben
|
|
Mia
New Member
Posts: 12
|
Post by Mia on Jun 13, 2019 12:08:18 GMT 1
13.06.2019 Voiko tämä edes olla totta?
Yinin kanssa kaikki on viime aikoina sujunut aikalailla täydellisesti. Se tuntuu viihtyvän O'Harassa ja nauttii tarhassa Iffyn seurasta. Me ollaan päästy työskentelemään kentällä, pyöröaitauksessa ja maastossakin kaverien kanssa. Tänään oli ollut vuorossa maastakäsittelyä kentällä, jossa olin opettanut Yiniä kävelemään yksittäisen maapuomin ylitse. Pysäytin sen aina puomin eteen, houkuttelin sen koskemaan turvallaan puomia, jonka jälkeen se sai omaa tahtiaan ylittää puomin. Pari kertaa tamma vähän kolisteli, muttei turhia hätääntynyt, jähmettyi vain hetkeksi paikalleen, jonka jälkeen uskalsi taas hetken kuluttua jatkaa, kunhan itse kehuin ja rohkaisin sitä huolella. Käytin Yinin kanssa namipalkkaa, jonka avulla sen motivaatio pysyi hienosti harjoituksessa. Kunhan Yin löysi oikean rytmin askelilleen, se ylitti puomin yllättävänkin hyvin, kunhan se vain sai ensin rauhassa mittailla etäisyyttä turvallaan.
Palattuani tammani kanssa talliin, huomasin Benjaminin kiinnittäneen ilmoitustaululle osallistujalistan tulevalle ongelmahevosklinikalle. Tervehdin miestä ohimennen ja vein Yinin hetkeksi karsinaan hengähtämään, jossa nappasin siltä hetkeksi riimun pois. Harjailin tamman vielä kevyesti läpi pölyharjalla, jonka jälkeen keräsin tavarani Yinin harjapakkiin ja vein sen paikoilleen. Benjamin oli siirtynyt siivoilemaan karsinoita, kun menin mielenkiinnosta vilkaisemaan klinikan osallistujalistaa. Yksi nimistäni vei nopeasti huomioni: Orange Wood's Inferno. Mietin hetken missä olen kuullut sen ennen, jos siis ei lasketa sitä, että hevonen olisi samalta kasvattajalta kuin Yin ja Iffyn oikea nimi on Inferno. Samassa tajusin sen, voiko tämä edes olla totta?
Orange Wood's Inferno on Yinin kaksoisveli. Ne syntyivät aikanaan keisarileikkauksella, johon emätamma oli menehtynyt. Orpovarsat olivat eläneet nuoruutensa kuntoutus- ja koulutuskeskuksessa. Päässäni alkoi pyöriä, en tiennyt Yinin kaksoisveljestä oikeastaan muuta, kuin sen että se on Yinin tavoin voikko, mutta ori. En ollut nähnyt oria ikinä, muutakuin parista kasvattajalta saamastani kuvasta. Kun Yiniltä oli löydetty kasvain, oli kaksosten tiet nopeasti erkaantunut, kun Inferno oli lähtenyt kuntoutuskeskuksesta, mutta Yin oli joutunut jäämään sinne hoidettavaksi. "Mia, onks kaikki ok? Näytät vähän kalpealta", kuulin samassa Benjaminin äänen yllättävänkin läheltä. Hätkähdin ajatuksistani ja vilkaisin nopeasti miestä, jonka jälkeen katseeni palasi osallistujalistaan. "Toi Inferno, mikä on tulossa sun ongelmahevosklinikalle.. se on Yinin kaksonen", totesin hetken hiljaisuuden jälkeen ja Benjamin näytti varmaan melkein yhtä yllättyneeltä kuin minä hetki sitten. "Aikamoinen sattuma. Ootko ennen nähnyt sitä?" Benjamin kysyi sitten. "En oo. No, ainakin tuut näkemään mut ongelmahevosklinikan aikana katsomon puolelta", totean sitten ja virnistän pienesti. Kun olen alkujärkytyksestä toipunut, olen itseasiassa todella innoissani siitä, että pääsen vihdoinkin näkemään Yinin kaksosen.
Lopulta Yinin hirnahdus karsinasta sai minut kunnolla havahtumaan. "Joojoo, muru. Mä tulen", naurahdin ja kävelin Yinin karsinalle. Avasin oven ja pujotin riimun tamman päähän. Voikko pukkaisi minua lempeästi turvallaan, jonka jälkeen lähdin viemään kultaista tammaani takaisin tarhaan Iffyn luokse. Yin meni reippaasti tarhaan kaverinsa luokse ja itse ripustin riimunnarun aidantolppaan. Iffy ja Yin alkoivat nopeasti rapsutella toisiaan ja jäin hetkeksi katselemaan niitä hymy huulillani. Hetken seisoskelun jälkeen muistin, että minun pitäisi tänään vielä töihinkin mennä, joten väkisin vedin silmäni irti Yinistä ja lähdin kävelemään ensin talliin siivoamaan jälkeni, jonka jälkeen lähtisin ajamaan suoraan töihin.
~ Mia Van Altena
|
|
Mia
New Member
Posts: 12
|
Post by Mia on Aug 11, 2019 14:58:03 GMT 1
11.08.2019 Vihdoin vähän lomaa
Pari viimeistä kuukautta on tuntunut ikuisuudelta. Olen työskennellyt todella pitkiä päiviä, kun on ollut aktiivisempi kisakausi käynnissä ja hevoset ovat olleet aktiivisessa treenissä. Monesti työpaikalla on ensin tultu vietettyä aikaa koko päivä, jonka jälkeen ilalla olen päässyt O'Haraan Yiniä liikuttamaan. O'Harassa on ollut onneksi loistava hoito ja olen hyvillä mielin uskaltanut antaa Yinin pitää välillä vapaapäiviäkin, jos omat voimat ovat olleet ihan loppu. Nyt työnantajani on kuitenkin antanut minulle parin viikon loman, joka todellakin tulee tarpeeseen. Tuntuu etten ole saanut viettää rauhassa aikaa Yinin kanssa ikuisuuteen, joten tämän lomani ajan tulen varmasti roikkumaan päivät pitkät O'Harassa tuijottamassa voikkoa tammaani.
Tänään pitkästä aikaa harjasin Yinin oikein pitkän kaavan kautta ja rapsuttelin tammaa hyvän tovin. Voikko tuntui olevan iloinen kaikesta saamastaan huomiosta ja pitkään se vain leputti päätään olkapäälläni silitellessäni sen poskia. Tamma oikein sulki silmänsä ja päästi syviä huokauksia tyytyväisen oloisena. Lopulta se havahtui tallin ovelta tulevaan ääneen ja nosti päänsä ylös kuunnellakseen tarkemmin. Benjamin saapui talliin täyttämään jotain vesiämpäreitä ja vaihdoimme pitkästä aikaa paremmin kuulumisia. O'Harassa elämä oli ollut rauhallista ja hevoset voivat hyvin.
Hetken keskustelun jälkeen varustin vihdoin Yinin ja suuntasimme ensin hetkeksi pyöröaitaukselle, jossa teimme muutamia simppeleitä tehtäviä. Yin oli hienosti kuulolla ja yritti selvästi parhaansa kaikessa. Olimme viime kuukausina tehneet paljon työskentelyä maastakäsin, kun monesti O'Haraan saapuessani olin ollut liian väsynyt ratsastamaan. Yin on kehittynyt hommassa todella paljon ja se on oppinut uusiakin juttuja. Olen opettanut tammalle vähän temppuja, kuten kumartamisen ja maahan menon alkeita. Kun olimme valmiit, laitoin Yinille suitset takaisin päähän ja suuntasimme kentälle.
Kentällä nousin ratsaille ja pääsimme heti aloittamaan työskentelyn, kun tamma oli valmiiksi vertynyt. Teimme käynnissä suunanvaihteluita, vähän väistöjä ja kävelimme muutamia kertoja puomin ylitse. Yin osaa kävellä puomien ylitse yllättävän hyvin, kunhan sille ilmoittaa että edessä on jotain, jota varten kannattaa keskittyä jalkoihinsa. Ravissa jatkoimme suunnanvaihtoja ja väistöjä, joissa Yin on kehittynyt todella paljon. Teimme myös pehmeitä siirtymisiä ravin ja käynnin välillä, jonka jälkeen Yin sai hetken kävelytauon. Laukkaa otimme vain suurella ympyrällä, jossa teimme siirtymisiä laukasta vuorotellen raviin ja käyntiin. Yin oli todella hienosti kuulolla ja suoritti tehtävät korvat hörössä.
Ratsastussessiomme jälkeen hyppäsin alas ratsailta ja kävimme Yinin kanssa kävelemässä loppukäynnit pihaa ympäri. Oli ihanaa pitkästä aikaa touhuta ihan rauhassa rakkaan tammani kanssa ja nyt yritän käyttää lomani siihen, että voin antaa Yinille enemmän aikaa ja panostaa täysillä sen kanssa tekemiseen.
~ Mia Van Altena
|
|
Mia
New Member
Posts: 12
|
Post by Mia on Oct 9, 2021 13:54:58 GMT 1
9.10.2021 Rauhallinen iltapäivä
Istun Yinin tarhan keskellä ja katselen heiniään mutustelevaa tammaani. Yinin tarhakaverit Lola ja Polka ovat tunnilla, joten saamme olla täysin kahdestaan. Viereisen tarhan Gala ja Woodoo silmäilevät minun suuntaani uteliaina, mutta käännän oman huomioni takaisin Yiniin. Ilman näköaistiaankin tiedän tamman olevan täysin kartalla siitä, että olen hieman takaviistossa siitä. Kun alunperin ostin itselleni täysin sokean hevosen, se hieman hirvitti ja mieltäni painoi kokoajan huoli siitä, kuinka se tulee pärjäämään kavereiden kanssa ja normaalissa arjessa. Tamma on ollut minulla nyt kolme vuotta ja olemme yhdessä kokeneet niin paljon, ettei minulla ole enää epäilystäkään siitä, etteikö Yin voisi elää täyttä hevosenelämää ilman näköäänkin.
Olen täysin uppoutunut ajatuksiini, kun yhtäkkiä tunnen pehmeän turvan poskellani. Yin on saanut ruokailuhetkensä valmiiksi ja se on saapunut pitämään minulle seuraa. Olen monta kertaa ennenkin istuskellut tamman tarhassa sen kavereiden ollessa muualla, joten Yin on hyvin tottunut läsnäolooni. Se haistelee hiuksiani ja hamuaa lettiäni lempeästi. "Mitä mieltä oot pienestä maastokävelystä?" kysyn tammalta ja silitän sen poskea.
Istun vielä hetken siinä Yinin kanssa, kunnes huomaan meneillään olevan tunnin loppuneen. Nousen seisomaan ja lähden kävelemään tarhan portille Yinin seuratessa rauhassa perässäni. Nappaan tamman riimun ja narun portin ulkopuolelta ja pujotettuani riimun tamman päähän, käännän sen ulos portista ja lähdemme kävelemään metsään johtavaa tietä pitkin. Annan Yinin kävellä löysällä narulla ja haistella ympäristöään vapaasti. Se tykkää napsia tien reunoilta oksia mutusteltavaksi. Poikkeamme lopulta tieltä metsän puolelle, jossa kävely on Yinille loistavaa liikuntaa. Se on todella tarkka jaloistaan ja kuuntelee tarkkaavaisesti neuvojani hankalammissa paikoissa.
Palasimme lopulta lähes tunnin mittaiselta metsäseikkailultamme tallille ja talutan Yinin suoraan tarhaan, jonne sen kaveritkin ovat jo palanneet. Jään hetkeksi katselemaan niiden touhuja. Lola ja Polka kohtelevat Yiniä aina todella kohteliaasti jättämättä sitä kuitenkaan ulkopuoliseksi. Ne varmaan ymmärtävät, että heidän ystävänsä ei näe samalla tavalla. Kaikki kolme asettuvat taas syömään tarhoihin jaettuja iltapäiväheiniä. Itse suuntaan lopulta talliin, jossa suunnitelmanani on vielä vähän pestä Yinin varusteita ennenkuin suuntaan kotiin.
|
|