|
Post by Benjamin on May 11, 2019 14:07:25 GMT 1
Ongelmahevosklinikka kesäkuussa 2019Benjamin O' Hara järjestää tilallaan Australiassa kolmen päivän mittaisen klinikan ongelmahevosille, jossa käydään läpi hevoskohtaisesti syy ongelmalliseen käyttäytymiseen, ja lähdetään etsimään korjauskeinoja siihen. Kaiken ikäiset hevoset ovat tervetulleita osallistumaan omistajiensa/käsittelijöidensä kanssa! Ongelmahevonen voi olla esimerkiksi pelokas, epävarma, kuriton, tai aggressiivinen käsitellessä, tai se pukittelee, nousee pystyyn, tai karkaa alta ratsastaessa. Vaikka kyseessä olisi vain yksi osa-alue, mutta et yksin löydä siihen ratkaisua, olet tervetullut osallistumaan klinikalle hevosesi kanssa. Hevoset yöpyvät Ranch O' Haran tiloissa ja niiden omistajille on varattu nukkumatilat vierasmajoituksesta maatilan pihapiiristä. Hevoset hoidetaan tallin omien hevosten ohella normaaliin tapaan. Klinikan ohjelma ja siihen osallistuminenKlinikka järjestetään 2019 kesäkuussa O' Haran omissa tiloissa. Jokaiselle päivälle (pe-su) on tulossa erillinen oma ohjelma, joiden kulku julkaistaan myöhemmin. Klinikalle otetaan yhteensä 5 hevosta, joista jokainen tulee saamaan jokaiselta päivältä pitkän, kattavan kommentin (eli pk-merkinnän) Benjaminilta sen päivän harjoituksista, hevosen käyttäytymisestä, jne. Hevoset valitaan osallistumislomakkeen kautta, joiden mukaan Benjamin arvioi kuinka akuutti klinikalle pääseminen kyseiselle hevoselle on. Vastaathan siis rehellisesti jokaiseen kysymykseen! >> OsallistumislomakkeeseenValitut osallistujat täyttävät myöhemmin samantapaisia lomakkeita (lähetetään sähköpostitse, kuten ilmoitus valituksi tulemisesta), jotka auttavat Benjaminia hevosen koulutuksen kanssa. Mitään tuotospakkoa ei siis tässäkään tapahtumassa ole, ainoastaan parin minuutin mittaisien lomakkeiden täyttäminen! Jos innostut jotain tästä tapahtumasta piirtämään/kirjoittamaan, ne tuotokset saa ilomielin lähettää tähän topaan! Hevosten käsittely tapahtuu O' Haran pyöröaitauksessa yksi hevonen kerrallaan. Benjamin toimii hevosen kanssa ensin yksin, ja pyytää sitten tämän omistajan mukaan mikäli hän toteaa hevosen turvalliseksi ja tarpeeksi rentoutuneeksi sitä varten. Mitään virallista aikaa ei näille koulutushetkille ole varattu, sillä Benjamin työskentelee jokaisen hevosen kohdalla juuri sen tarvitseman ajan verran. Klinikan järjestäjä ja maatilaBenjamin on lähes koko ikänsä hevosten kanssa touhunnut, ja nyt jo useamman vuoden ranchin omastajana mies on törmännyt kaikenlaisiin nelijalkaisiin. Hänen koulutustavan pohjana on yhteinen kunnioitus ihmisen ja eläimen välillä. Hän ei ole vielä tähän päivään mennessä törmännyt hevoseen, jota hän pelkäisi, sillä huonon käytöksen takana on aina syy, jonka useimmiten voi korjata. Ongelmakäytökset ovat Benjaminin kokemuksien mukaan pieniä, erillisiä asioita jotka tekevät yhden suuren ongelman, tai vaihtoehtoisesti väärinymmärrys hevosen ja sen käsittelijän välillä. Benjamin sanoo, että hevosen kunnioituksen saadakseen hänen on ensin näytettävä olevansa johtaja, joka tapahtuu laittamalla hevosen liikkeelle. Kaikki lähtee hevosen jaloista, ja kun hän pystyy hallitsemaan niitä, hän voi jatkaa koulutuksessa eteenpäin. Mies käyttää ääniapuja sekä kehonkieltään, mutta myös tarvittaessa raippaa tai köyttä saadakseen hevosen kuulolle. Väkivaltaa mies ei käytä, vaikka hän hevosen olon tarkoituksella epämukavaksi tekisikin. Painostus ja sen pois ottaminen on miehen käsittelyn perusta. Ranchin ympäristö on kaunista metsä- ja vuoristomaisemaa, johon kävijöillä on mahdollisuus päästä tutustumaan tallin omilla hevosilla koulutushetkien välissä. Myös tilan kenttä on käytössä. Vierasmajoituksesta löytyy yksityiset makuuhuoneet, yhteinen keittiö, ja viereisestä rakennuksesta löytyy yhteiset pesutilat joihin on mahdollista sopia käyttövuorot. Ranchilta ajaa noin puolituntia lähimpään kaupunkiin, joka on pieni ja melko maalaismainen, mutta ruokakaupat ja muut välttämättömyydet löytyvät. Sää on 15-20 asteen välillä, taivas on pääsääntöisesti pilvetön ja kevyttä tuulta saattaa käydä. HyödytSaat tähän tapahtumaan osallistumisesta hevosellesi mielenkiintoisia pk-merkintöjä. Opit myös mahdollisesti tuntemaan hevostasi paremmin, tai toistaiseksi inspiroimaton hevonen alkaakin tuntumaa mielenkiintoiselta. Näiden lisäksi saat myös kopioida alla olevan erikoismerkin hevosesi sivuille mikäli se valitaan! (Merkki mahdollista saada eri kokoisena) OsallistujatGinevra & Orange Wood's Inferno Esimmäinen päivä kuitattuCasper Jaeger & Durnehviir POS Esimmäinen päivä kuitattuLauren Ely & O'Rly Esimmäinen päivä kuitattuDewn & Immookalee Esimmäinen päivä kuitattuAmelie Chaput & Ivonette BW
|
|
|
Post by Benjamin on Jun 12, 2019 14:19:34 GMT 1
Ensimmäinen päivä Perjantai, klinikalle kutsutut saapuneet eilen jotta hevoset sekä omistajat ovat saaneet levähtää ja tutustua uuteen paikkaan. Halukkaille omistajille oli tarjolla puolentunnin leikkitunti kentällä O' Haran hevosilla.
8.00, pohjustus Benjamin ottaa yhden omista hevosistaan, arabiorin Zadan esimerkiksi pyöröaitaukseen. Zada on vasta hetki sitten sairaslomalta palannut erityisen reaktiivinen, energinen ja aggressiivinen ori, jota Benjamin on jo reilun kuukauden kouluttanut. Orin kanssa hän näyttää, miten hän aikoo lähteä klinikalle tulleita hevosia kouluttamaan. Ihan ensimmäinen asia on saada hevonen liikuttamaan sen jalkoja. "Kun hallitsee jalkoja, hallitsee mieltä", Benjamin toteaa laittaessaan Zadan laukkaamaan pyöröaitausta ympäri. Miehen tavoitteena on saada hevonen menemään juuri sitä askellajia jota hän pyytää ja juuri silloin kun hän sitä pyytää. Ei hetkeäkään liian myöhään tai aikaisin, hevonen ei saa reagoida ilman käskyä.
Kun eteenpäin liikkuminen on saavutettu tulee suunnanvaihdon vuoro, ja sen pitää tapahtua myös ihan yhtä nopeasti kuin aikaisempi harjoitus. Ensin riittää että hevonen ymmärtää mitä siltä pyydetään ja vaihtaa suuntaa, mutta pian sen jälkeen sen pitää ymmärtää, että se saa vaihtaa suuntaa vain pää ihmistä kohti, eli kääntyä ympäri takajalkojensa varassa. Takajalat eivät koskaan saa kääntyä ihmistä kohti. Kun suunnanvaihto sujuu, otetaan viimeiseksi aiheeksi pysähtyminen ja seuraaminen. Myös tällä kertaa ensin pelkkä pysähdys riittää, ja lopulta hevosen täytyy seurata edes askeleen verran.
9.00 - 12.00, klinikkalaisten koulutussessiot Benjamin toistaa jokaiselle hevoselle saman lähestymistavan, jota hän Zadan kanssa aikaisemmin näytti. Jokainen osallistuja saa olla seuraamassa pyöröaitauksen ulkopuolella.
13.00 - 16.00, vapaa-aikaa Tällä välillä sekä hevoset että omistajat saavat aikaa hengähtää ja levätä. Hevosille on varattu omat tarhat joissa olla, ja omistajat saavat vapaasti liikkua O' Haran tiloilla, käydä kaupungissa tai ratsastaa O' Haran tuntihevosilla.
17.00 - 19.00, koulutusta Toistetaan samat harjoitukset kuin aamupäivälläkin, ja Benjamin jaksaa muistuttaa jo varmasti sadannen kerran, että "consistent is the key". Hevosen omistaja saa kokeilla Benjaminin valvovan silmän alla toistaa miehen koulutusmetodia, jos Ben kokee hevosen tarpeeksi turvalliseksi siihen. Loppuilta on vapaata.
|
|
|
Post by Benjamin on Aug 5, 2019 16:00:39 GMT 1
Pahoittelen näiden venähtämistä, omassa elämässäni on ollut sen verran kiireitä! Nyt vähitellen jokaiselle osallistujalle tipahtelee ensimmäisen päivän tarinat, ja pian sähköpostiin ilmestyy uutta vastauslomaketta! Ensimmäinen kappale on pohjustus, jonka jokainen saa halutessaan kopioida oman tarinansa alkupäähän tunnelmaa tuomaan. Tekstien kirjoittajaksi merkitään Benjamin O'Hara, VRL-12637
Ranch O'Hara, ongelmahevosklinikka. Perjantai, ensimmäinen päivä.
Suomeen verrattuna Australian vuodenajat ovat täysin nurinkurin, ja kesäkuussa alkaa olla jo vilakka. Lunta ei suinkaan ole vielä, jonain vuosina sitä ei sada ollenkaan. Päivisin käydään vielä kahdenkymmenen asteen puolella, mutta öisin lämpö laskee lähelle nollaa ja tuulisella säällä ei tarkene ilman kunnon vaatteita. Nyt sää oli kuitenkin suotuisa ongelmahevosklinikan auetessa ensimmäistä kertaa koskaan; aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta eikä tuultakaan juuri ollut.
Klinikalle osallistuvat olivat saapuneet jo edeltävänä päivänä jotta hevoset sekä omistajat ehtivät hengähtämään ennen intensiivistä viikonloppua, ja nyt oli aika ryhtyä toimeen.
----
Dewn & Immookalee Dewn toi mukanaan tummanpuhuvan, erikoisella merkillä varustetun mustangin. Karma oli ilo saada O’Haraan, sillä onhan vain sopivaa että tiloilla pyörii edes yksi mustangi. Mustanpäistärikkö oli Benjaminin kuuleman mukaan saatu lastattua kärsivällisyydellä, ja matkustaessa se oli ollut epävarma, pelokaskin. Siitä huolimatta tamma oli ollut yllättävän tyyni päästessään ulos trailerista, eikä tehnyt saapumisestaan isoa numeroa. Benjamin ohjasi Dewnin hevosineen talliin, jossa Karma sai viettää loput päivästä heinien äärellä uuteen paikkaan tutustuessaan.
Kellon tullessa yhdeksän Benjamin oli ennättänyt näyttää osallistujille oman hevosensa Zadan kanssa miten ensimmäisen päivän koulutus tulee kulkemaan, ja nyt ensimmäisenä pyöröaitaukseen sai tulla Dewn Karman kanssa. “Thank ya kindly Dewn”, Benjamin kiitti ottaessaan tamman riimunnarusta kiinni ja Dewn sai siirtyä aitauksen ulkopuolelle muiden kanssa. Karman koko olemus oli jännittynyt, sen pää oli koholla ja korvat kääntyilivät jokaisen pienenkin äänen mukana. “Tässä on loistava esimerkki reaktiivisesta hevosesta”, Benjamin aloitti ja irrotti riimunnarun Karman riimusta. “Hevoselle on luontaista saaliseläimenä olla reaktiivinen, mutta onko se välttämättä hevoselle hyväksi? Me lähdemme nyt muovaamaan tästä reaktiivisesta tammasta rentoa ja rauhallista ratsua, joka ei hätkähdä mistään.”
Benjamin maiskautti ja ohjasi juoksutusraipalla Karman liikkeelle, johon mustangi reagoi ottamalla jalat alleen. Sen mielessä oli selvänä vain yksi asia, ja se oli päästä pakoon. Juoksemaan Benjamin Karman laittoikin, sillä hänen koulutuksensa perustuu täysin hevosen jalkojen kontrolloimiseen. Kun ihminen pystyy liikuttamaan niitä, pystyy hän ohjaamaan hevosen mieltäkin. Joka kerta kun Karma yritti hidastaa tai vaihtaa suuntaa Benjamin oli ripeänä estämässä sen kääntymisen ja laittamassa sen uudelleen liikkeelle. “Tässä ei ole tarkoitus säikytellä vaikka nopeita liikkeitä hevosta kohti tekisikin”, Benjamin huomautti muutaman minuutin kuluttua. Karma alkoi olla jo aavistuksen hikinen ja sen sieraimet värisivät suurina. “Tarkoitus on laittaa hevonen liikkumaan, jotta se ymmärtää että sinulla on siihen valta. Siten hevonen oppii kunnioittamaan sinua.”
Vähitellen Karma alkoi ymmärtämään mistä oli kyse, ja jokaisen oivalluksen Benjamin palkitsi peruuttamalla ja antamalla tammalle tilaa. Kun toinen suunta alkoi sujumaan, Benjamin pyysi Karmaa vaihtamaan suuntaa. Myös siihen suuntaan kului oma aikansa ennenkuin Karma hoksasi, että sehän on sama asia kuin aikaisemminkin. Loppuun Benjamin vaati Karmalta pysähdyksen aina miehen ottaessa askeleen taaksepäin, jonka jälkeen Karma saisi palata takaisin tarhaan levähtämään. “Ihanteellista olisi ollut jos Karman olisi saanut vielä ottamaan askeleen tai pari minua kohti peruuttaessani”, Benjamin selitti Dewnin siirtyessä pyöröaitaukseen noutamaan hevostaan. “Mutta Karma ei ollut mielestäni vielä valmis siihen. Parempi jättää koulutus aina molemmille positiiviseen kohtaan mikäli edistystä on jo tapahtunut. Hyvä puoli tässä on se, että se ei varsinaisesti pelkää ihmisiä. Epäluuloinen se on, mutta myös utelias.”
Samaisena iltapäivänä sekä Dewn että Karma saapuivat pyöröaitaukselle uudelleen, ja tällä kertaa Dewn sai jäädä toistamaan Benin aikaisempia oppeja. “Älä anna sen kääntyä, lyö raipalla maata! Noin, pidä huoli ettei se käänny ympäri jos niin ei pyydetä!” Benjamin neuvoi Dewniä miehen harppoessa Karman perässä raipan kanssa. Nopeasti Dewn sai juonenpäästä kiinni, eikä aikaakaan kun hän käsitteli Karmaa kuin vanha tekijä. “Paljon paremmin en olisi itse tehnyt”, Benjamin kehaisi leveästi hymyillen kun hän antoi Dewnin viimein seisahtua koulutuksen lopuksi. Karma sekä Dewn molemmat puuskuttivat, mutta olipa Dewnin kasvoilla myös leveä hymy onnistuneen suorituksen vuoksi.
Benin kommentti ensimmäisestä päivästä: Dewn tuntuu olevan halukas tekemään Karmasta harrastekelpoisen hevosen, ja hänen asenteensa on siellä missä pitääkin. Uskon vahvasti että hän ja Karma tulevat vielä pääsemään pitkälle, enkä epäile etteikö Dewn ottaisi kaiken irti täällä saamastaan opista. Karman käytös on juuri sellaista mitä nuorelta, alunperin villiltä hevoselta voisi odottaa. Oikeastaan oletin sen olevan vieläkin hankalampi, mutta jo tämän päivän aikana Karma on näyttänyt selkeitä merkkejä ettei se ole ilkeä tai hankala hevonen tarkoituksella. Sille kaikki on vielä aika uutta ja hämmentävää, ja se reagoi siihen pakenemalla. Näen siinä kiltin ja rehdin hevosen joka haluaa miellyttää ja tehdä töitä. Vielä jonain päivänä joku onnekas hevosihminen saa siitä uskollisen ystävän!
Ginerva & Orange Wood's Inferno Benjaminin ei tarvinnut paljoa kysellä miten lastaus ja matka oli kulunut, kun Ginerva otti esille voikon orin trailerista. Inferno oli kauttaaltaan jännittynyt ja hikinen, ja sen silmien valkoiset vilkkuivat orin pyöriessä ympyrää tallin edessä äänekkäästi hirnuen. “Aikamoinen kaveri”, Benjamin totesi ja antoi Ginervan hoitaa tilanteen normaalien tapojensa mukaan. Ajallaan Infernon rauhoittuessa Benjamin ohjasti vierailevan kaksikon talliin josta Inferno sai itselleen mahdollisimman syrjäisen karsinan, jossa se sai levätä loppupäivän.
Ensimmäisenä koulutuspäivänä Inferno oli toinen hevonen joka pyöröaitaukseen talutettiin. Helpolla ori ei sinne tullut, Ginervalla oli ongelmia pelkästään orin pitelemisessä. Kunhan lopulta Inferno oli turvallisesti aitojen sisäpuolella Benjamin tarttui orin riimunnaruun ja neuvoi Ginervan odottamaan aitojen ulkopuolella muiden osallistuneiden omistajien kanssa. “Kun kyseessä on hevonen jolta puuttuu kunnioitus ihmisiä kohtaan, on erittäin tärkeää olla tietoinen sekä omasta että hevosen turvallisuudesta”, Benjamin aloitti ja ryhtyi ensimmäisenä taluttamaan Infernoa aitauksen ympäri. Ori nyki päätään ylöspäin ja steppaili Benjaminin vierellä, selvästi haluttomana kulkea miehen osoittamaan suuntaan. “Tärkeässä osassa koulutusta ovat myös sopivat varusteet. Nämä tälläiset leveät kangas- tai nahkariimut ovat ihan hyvä ratkaisu rauhallisille ja leppoisille hevosille. Ratsastuskouluissa ne ovat erinomaisia. Infernon kohdalla pitää tehdä heti kuitenkin vaihto naruriimuun, jossa on nenänvarressa solmut”, Benjamin selosti pysäyttäessään orin ja ryhtyessään vaihtamaan riimua omaansa, jonka mies oli jo varmuuden vuoksi ottanut mukaan. “Tälläistä ohutta naruriimua hevosen on hankala vetää vastaan, sillä se ei saa siitä samaa tukea kuin leveästä nahkariimusta. Nenänvarressa olevat kolme solmua tekevät siitä vielä vähän enemmän epämukavaa, ja halu kiskoa vastaan vähenee.”
Kovinkaan kauaa Infernolla ei kestänyt ymmärtää ettei se tosiaan saanut enää laitettua taluttaessa samalla tavalla vastaan. Benjamin nykäisi riimunnarusta aina orin hangoitellessa vastaan, ja pian se ymmärsi että ikävästä paineesta pääsee eroon kulkemalla mukana kiltisti. “Tässä ei ole kyse hevosen satuttamisesta tai pakottamisesta, vaikka emme myöskään tee sen oloa mukavaksi. Se voisi edelleen kiskoa vastaan, mutta nyt meillä on vähän enemmän vipuvoimaa sanoa ettei kannata”, Benjamin huomautti vaihtaessaan Infernon kanssa suuntaa. “Jokainen harjoitus pitää tehdä molempiin suuntiin, yhtä kauan. Hevosilla on kaksi puolta aivoissa, sama harjoitus saattaa sujua toisella puolella ja toisella ei.”
Kun Inferno oli kävellyt jo tovin melko kuuliaisesti Benjaminin vierellä oli aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Benjamin irrotti riimunnarun ja maiskautti orin liikkeelle. Heti ensimmäisenä Infernon korvat painuivat luimuun sen rynnistäessä liikkeelle ja takajalat viuhahtivat ilmassa. Samantien Benjamin juoksi orin perään juoksutusraipalla maata mätkien, tällä tavoin tosiaan laittaen orin liikkeelle. “Hevosen ajatukset näkee sen silmistä, korvista, hännästä, huulista, jaloista.. Jos vain tietää mitä etsiä. Joka kerta kun Inferno luimistaa se sanoo “älä luulekaan, minä en sinua tottele”, joka kertoo jälleen sen kunnioituksen puutteesta. Tälläistä käytöstä on syytä korjata heti laittamalla se liikkeelle ja näyttämällä, että sen on syytä totella.” Joka kerta kun Inferno näytti jonkin merkin että sitä ei kiinnostanut tai ärsytti, Benjamin oli haukkana sen tilassa käskemässä oria eteenpäin. Ja vähitellen kun Inferno alkoi näyttää myöntymisen merkkejä Benjamin palkitsi sen antamalla tilaa sille.
Mies juoksutti oria molempiin suuntiin niin pitkään kunnes Inferno alkoi olla rento ja suostuvainen. Sitten Benjamin alkoi pyytämään suunnanvaihtoa. “Askel hevosen eteen, osoitus kädellä”, Benjamin aloitti näyttämällä, ja kun Inferno ei vielä sillä kääntynyt ympäri mies heilautti raippaa maata kohti. “Ja raippa jos tarpeellista”, hän lisäsi kun Inferno kääntyi. Hän heilautti raippaa uudelleen niin että sen naruosa napsahti Infernon takapuoleen orin kääntyessä ympäri. “Hevonen ei koskaan saa kääntyä ympäri takajalat ihmistä kohti, ei missään tilanteessa. Silmät ovat parempi kuin takajalat. Toki, saatoin vähän läpsäistä Infernoa raipalla, mutta se ei siitä rikki mene. Parempi näyttää kerran tosissaan kuin monta kertaa niin ettei viesti mene perille.”
Ja tosiaan, se ei vaatinut montaa yritystä kunnes Inferno alkoi käsittämään että se pääsisi helpommalla mikäli se kääntyisi pää Benjaminia kohti ympäri. “Noin, oikein”, mies hengähti lopulta orin kääntyessä ympäri täysin rennosti, ja vieläpä huuliaan nuolaisten jälkeenpäin. Benjamin peruutti muutaman askeleen verran antaen Infernolle tilaa palkinnoksi. “Tähän on hyvä lopettaa, sillä huulien nuoleminen on hevosilla myös yksi, merkittävä merkki siitä että ne ovat tyytyväisiä ja rentoja.”
Iltapäivällä Benjamin otti Ginervan mukaansa pyöröaitaukseen, jossa orin omistaja sai laittaa kaiken peliin saadakseen orin kunnioituksen itselleen. Benjaminin aikaisempia oppeja noudattaen Ginerva sai tehdä kaikkensa pysyäkseen Infernon perässä, ja useasti Benjamin sai häntä huomauttaa liian hitaasta reaktioajasta. Ihan täysin hukassa Ginerva ei kuitenkaan ollut, ja alun hakemisen jälkeen Inferno alkoi käsittämään että aikaisemmin sen pompotteleva omistaja oli oikeasti tosissaan tällä kertaa. “Loistava suoritus”, Benjamin kehui tyytyväisenä kun koulutus oli siltä päivältä ohitse. “Kyllä siitä vielä hevonen tulee.”
Benin kommentti ensimmäisestä päivästä: Ihan ensimmäisenä Infernon kanssa on syytä muistaa, ettei hevosta voita sitä pelottelemalla tai haastamalla. Inferno on hevonen joka on hyvin itsetietoinen, eikä sen kanssa tule saamaan mitään tuloksia aikaiseksi, ainakaan positiivisia, jos sen kanssa yrittää laittaa kovan kovaa vastaan. On tärkeää että Inferno tuntee olevansa yhtä arvokas kuin sitä käsittelevä ihminen, johon vastakaikuna Inferno alkaa myös arvostamaan ihmistä. En pitäisi sitä pahana, saatika mahdottomana hevosena. Sillä on ehkä ollut turhan paljon aikaa kehittää huonoja tapoja ilman että niihin on puututtu oikealla tavalla, mutta nekin saadaan varmasti korjattua. Äkkiä se ei tule tapahtumaan, mutta Ginerva on jo tähän mennessä osoittanut sekä sitkeyttä että kiintymystä hevoseensa joka varmasti palkitaan lopulta.
Lauren Ely & O'Rly “Mitenkäs teillä matka sujui?” Benjamin kysyi hymyillen kun Lauren oli peruuttanut Rileyn ulos trailerista ja ori malttoi rauhoittua pyörimiseltään ja hirnumiseltaan. “Ihmeellisen hyvin”, Lauren vastasi ja taputti Rileyn kaulaa. Orin pää oli koholla ja se nuuhki uuden maan hajuja sieraimet suurina. “Riley oli melkein koko matkan ihan rauhallinen. Katsotaan nyt kuinka kauan tämä jatkuu”, omistaja naurahti ja lähti seuraamaan Benjaminia talliin sisälle, jossa Riley pääsisi loppupäiväksi karsinaan levähtämään.
Kun kouluttaminen alkoi seuraavana päivänä Riley oli pyöröaitauksiin talutetuista hevosista kolmas. Benjamin huomasi nopeasti orin olevan erittäin jännittynyt ja lähes stressaantunut, sen koko olemus kieli että se olisi missä tahansa muualla mieluummin kuin siellä. Laurenin poistuttua aitauksesta Benjamin maiskautti Rileyn liikkeelle, joka oli tarpeeksi orille ampaistakseen täyteen laukkaan. Holtittomasti Riley laukkasi ympäri aitausta monta kierrosta, eikä Benjamin toistaiseksi yrittänytkään keskeyttää sitä. “Mitä luulette että se ajattelee?” Benjamin kysyi aitauksen toisella puolella olevalta yleisöltä. “Ei mitään, veikkaisin”, hän jatkoi rauhallisella äänensävyllä. Mies otti askeleen kohti oria sen eteen ja kumarsi yläkehoaan alemmas. Rileyn korvat kääntyivät ihmeissään eteenpäin, ja parin askeleen jälkeen ori pysähtyi. “Kun hevonen on näin reaktiivinen, se ei ajattele. Se vain tekee, mikä siitä tuntuu luonnolliselta. Rileyn tapauksessa se tarkoittaa juoksemista hullun lailla, kun se ei tiedä mitä muutakaan tehdä. Nyt meidän tehtävä on saada se ajattelemaan.”
Benjamin laittoi Rileyn uudelleen liikkeelle ensin maiskauttamalla ja osoittamalla kädellään. Raippaa Riley ei tarvinnut kun se oli jo liikkeellä. Sen sijaan että Benjamin olisi antanut Rileyn jatkaa holtitonta juoksuaan mies alkoi vaatimaan oria kääntymään aina astumalla sen linjan eteen, kuitenkaan poistumatta aitauksen keskeltä. Myös näinä hetkinä hän käytti merkkinä kädellä osoittamista sekä maiskauttamista. Ensimmäisellä yrittämällä Riley pyörähti ympäri etujalkojensa varassa ja painaisi korvansa tiukasti luimuun, jolla se ansaitsi itselleen napautuksen takapuolelle raipalla ja Benjamin komensi sen uudelleen kunnolla liikkeelle. “Hevonen ei koskaan saa kääntyä takajalat ihmistä kohti”, Benjamin selvensi kun ori oli ottanut vauhtia alleen. Mies palkitsi sen antamalla sille tilaa. “Kaksi silmää on aina parempi kuin kaksi jalkaa. Joka kerta kun Riley kääntyy ympäri väärin, ajan sitä samantien eteenpäin, ja heti kun se tajuaa liikkua väistän ja annan tilaa. Hevonen ei opi pelkällä painostuksella, vaan nimenomaan paineen pois ottamisella.”
Rileyllä meni melko pitkään että se alkoi kunnioittamaan Benjaminin pyyntöä. Kerran Benjamin joutui pyytämään siltä hyvin tiukasti, joka sai Rileyn rynnistämään melkein aitaa päin ja esittelemään liidokas pukkisarja. Benjamin ei siitä välittänyt, ettei ori oppisi että sellaisia typeryyksiä tekemällä se pääsisi pälkähästä. Vasta kun vaalea karvapeite oli tummunut hiestä Riley alkoi antamaan periksi, ja ensimmäisen kerran sen kääntyessä oikealla tavalla Benjamin kehui sitä ääneen, kääntyi ympäri ja käveli pois. “Näettekö?” mies nauroi pysähtyessään aidan luokse ja katsoessaan Rileytä. Ori seisoi jalat levällään paikallaan puuskuttaen selvästi hämillään, sillä se ei ollut odottanut miehen lähtevän pois. “Nyt se ajattelee. Se ymmärsi että tämän takia, juuri näin tehdessäni tapahtuu näin, ja se on mukavaa! Nyt on hyvä hetki jättää Riley hetkeksi omiin oloihinsa käymään läpi mitä äsken tapahtui.”
Myöhemmin sinä päivänä Benjamin pyysi Laurenin mukaan uudelleen pyöröaitaukselle, jossa omistaja pääsi kokeilemaan omia koulutustaitojaan orinsa kanssa. Kuten Benjamin arvelikin, Riley oli kuin mitään ei olisi aikaisemmin tapahtunutkaan. Ei mikään hevonen opi kerrasta, vaan se on toistoa toiston perään monta kertaa. Mies kannusti Laurenia yrittämään parhaansa loppuun saakka, mutta Riley käsitteli häntä melkein kuin ilmaa. Orilla oli selvästi jopa uhittelevampi asenne omistajaansa kohtaan, ja Benjamin aisti Laurenissa aavistuksen pettymystä ja ehkä epätoivoakin. Niinpä hän siirtyi Laurenin rinnalle aitauksen keskelle näyttämään kädestä pitäen miten Lauren voisi omalla kehonkielellään viestittää orille että hän oli tosissaan. Lopulta kaksikolle tuli onnistumisen hetki, vaikka se olikin lyhyt ja kovan työn takana. Benjamin päätti että se riittäisi heille siltä erää, sillä positiiviseen lopettaminen viimeistelee kovan työn.
Benin kommentti ensimmäisestä päivästä: Riley tuntuu olevan kuriton pojankoltiainen joka testailee rajojaan ihan huolella. Mahdoton se ei ole, mutta työtä sen kouluttaminen tulee vaatimaan. Sen kanssa tulee taatusti hiki pintaan, mutta tärkeää onkin ettei anna periksi. Se on tähän mennessä oppinut viihdyttämään itseään tyhmillä tempuilla ja vikuroinnilla, mutta siihen tulee täällä muutos. Riley tuntuu hevoselta joka tarvitsee paljon tekemistä ja ennen kaikkea ajateltavaa, ettei sille jää aikaa mihinkään epätoivottuun. Uskon että Lauren ja se löytävät vielä yhteisen sävelen, mikäli Lauren jaksaa työskennellä sen kanssa. Nyt hän tuntui vähän lannistuneelta, mutta hänen on syytä muistaa että alussa kaikki on aina vaikeaa. Pidän peukkuja heille molemmille!
Casper Jaeger & Durnehviir POS Casperin mukana Australiaan saapui tumma puoliveri ori, joka heti ensimmäisen askeleen trailerista ulos otettuaan ryhtyi pyörimään omistajansa ympärillä. Se ilmoitti tulostaa kovaäänisesti, korvat edestakaisin pyörien ja häntä huiskien rauhattomasti. Benjamin kulki kättelemään Casperia vasta kun ori malttoi seisahtua, vaikka silloinkin se piti päätään korkealla sieraimet suurina. "Komea", Benjamin virkkoi esiteltyään itsensä. Casper nyökkäsi. "Kyllä vain", mies myönsi ja katsahti oriinsa. "Vielä kun oppisi olemaan", hän naurahti ja taputti hevosensa kaulaa. "Kyllä siitä varmasti toimiva saadaan", Benjamin rohkaisi ja ohjasti kaksikon tallia kohti. "Kerrohan vähän minkälaisia ongelmia teillä on ilmennyt?" Tokihan Benjamin oli jokaiselta etukäteen tietoa hevosista saanut, mutta häntä kiinnosti kuulla myös omistajan suhtautuminen niihin ihan kasvotusten. Casper raotti omia mielipiteitään Viirin suhteen taluttaessaan orin sille varattuun karsinaan vierailunsa ajaksi.
Ensimmäisen päivän tositoimien alkaessa Casper sai taluttaa Viirin pyöröaitaukseen, johon mies hevosensa jätti Benjaminille. Hän joutui poistumaan toistaiseksi aidan toiselle puolelle, jossa kaikki vierailijat saivat seurata koulutushetkeä halutessaan. Benjamin huomasi samantien ettei Viirin huomio ollut lainkaan hänessä; ori katseli aitojen yli muiden hevosten suuntaan, sen korvat kuuntelivat ympäristöä, ja keho oli käännetty miehestä pois päin. Benjamin käski Viirin liikkeelle, johon hän tarvitsi vain ääniavun. Ori loikkasi sivulle ja rynnisti laukkaan niin, että Benjamin sai juoksutusraipalla ohjata sen kauemmas että ori ei juoksisi ihan mistä sattuu. Samalla Australialainen selosti havaintojaan, siitä miten Viirin keskittyminen on muualla ja miten se pitäisi saada ohjattua ihmiseen, miten jokainen pienikin ele hevosesta pitää havainnoida, kuten hännän heilautukset, korvien kääntymiset ja katseet. Benjamin halusi saada Viirin ensin kuuntelemaan, ja sitten tarpeeksi nöyräksi jotta ori kunnioittaisi Benjaminin omaa tilaa.
"Se ei yritä olla aggressiivinen tai uhkaava tarkoituksella", Benjamin huomautti astuessaan askeleen linjan eteen, jossa Viiri kulki. Se sai orin havahtumaan ja pyörähtämään ympäri. Benjamin usutti orin uudelleen vauhdilla liikkeellen ennenkuin hän toisti saman, niin pitkään kunnes Viiri ymmärsi kääntyä ympäri takajalkojensa varassa kääntämättä niitä ihmistä kohti. Kaksi silmää on parempi kuin kaksi jalkaa, niin Benjamin on sanonut jo ensimmäisen päivän aikana taatusti kymmenen kertaa, vähintäänkin. Aina orin kääntyessä oikein päin Benjamin peruutti ja antoi sille tilaa, kun taas väärin kääntyneenä Benjamin laittoi orin juoksemaan niin että happi meinasi loppua. "Se saattaa tuntua inhottavalta ajatukselta että hevosen pakottaa juoksemaan niin että se puuskuttaa ja huohottaa", Benjamin aloitti antaessaan Viirin lopulta levähtää kun ori oli suoriutunut hänen mielestään tarpeeksi hyvin. "Mutta joskus se on pakollista, jotta se ymmärtää mitä siltä halutaan. Lisäämällä painetta teemme hevosen olosta epämukavan aina kun se tekee väärin, ja sen paineen pois ottamalla palkitsemme sen, jolloin se ymmärtää että näin kannattaa tehdä, sillä siitä seuraa jotain mukavaa. Viirin tapaisella hevosella on erittäin tärkeää ajoittaa nämä oikein, sillä se on selkeästi herkkä hevonen."
Iltapäivällä oli Casperin vuoro hypätä ohjiin ja katsoa miten hänen tulisi tulevaisuudessa toimia hevosensa kanssa. Benjamin seisoi aitauksessa hänen vierellään valmiina neuvomaan, mutta Casperin tuli olla se, joka käskee ja pyytää. "Teet ihan samoin kuin aikaisemmin näytin. Laita se ensin liikkumaan ja kunnioittamaan pyyntöäsi, että nyt liikutaan. Reaktion pitää tulla samantien", Benjamin neuvoi.
Jopa hänen yllätyksekseen reaktio jonka Casper sai Viirissä aikaan oli hyvin räjähdysmäinen; ori suorastaan sinkosi eteenpäin niin, että kipinät lensivät kavioiden hakatessa maata, eikä sille näyttänyt tulevan loppua. Nopeasti Benjamin alkoi ohjastaa Casperia hidastamaan oria, sen sijaan että se pitäisi saada liikkumaan. Orin silmien valkuaiset vilkkuivat sen pälyillessä vuoroin omistajaansa ja vuoroin jonnekin aitauksen ulkopuolelle, eikä se tuntunut tietävän mitä siltä pyydettiin. Aikaa ja kärsivällisyyttä siihen vaadittiin, josta jälkimmäinen tuntui vähitellen loppuvan Casperilta. Helppoa se ei todellakaan ollut hänelle tai hevoselleen, mutta lopulta Casper onnistui muutaman kerran tarpeeksi hyvin saamaan Viirin sekä seisahtumaan että kääntymään oikein, jolloin Benjamin päätti sen riittävän. Parempi lopettaa onnistumiseen, ettei Casper tai Viiri kokonaan lannistuisi.
Benjaminin kommentti ensimmäisestä päivästä: Välillä käy näin, että hevosen reaktio on yllättävä omistajan lähtiessä työstämään sitä. Se saattaa johtua siitä, ettei hevonen ole tottunut tutun ihmisen käyttäytyvän niin, ja se menee siksi ylikierroksille. Myös omistajan oma mielentila sekä kehonkieli vaikuttavat, syitä voi siis olla monia. Epäilen ettei Casper ollut täysin tietoinen omasta kehonkielestään ja viestitti Viirille turhan vahvoja eleitä, jolloin Viiri reagoi hyvin voimakkaasti. Viiri on erittäin herkän ja ehkä jopa varovaisen tuntuinen hevonen, jolle kehonkieli ja ajoitus ovat erittäin tärkeitä. Tällä kaksikolla työtä tulee riittämään, mutta uskon että päättäväisyydellä sekä ahkeralla työskentelyllä heistä molemmista saadaan toimiva kaksikko.
Amelie Chaput & Ivonette BW Benjamin, kaikesta kokemuksestaan huolimatta, ei suinkaan ollut osannut varautua siihen tulisieluiseen kaunottareen joka O'Haran pihaan saapui. Yhtä kaunis oli hevosen omistajatar, sitä ei myöskään käy kieltäminen. "Howdy", mies tervehti keikauttamalla lierihattunsa reunaa etusormensa ja peukalonsa välissä aavistuksen, niin, että auringon tuoma varjo laskeutui hetkeksi hänen silmiensä eteen. "Jos en tietäisi paremmin veikkaisin, että tämä hevonen on juuri hetki sitten lassottu preerialta ja raahattu tänne vasten sen tahtoa", mies vitsaili katsellessaan kirjavan tamman pyörimistä ja riuhtomista. Ameliella oli täysi työ pidellä sitä, ja nainen saikin aikaiseksi vain närkästyneen puuskahduksen yrittäessä hillitä tammaansa. Edes karsinaan päästyään Bambi ei näyttänyt mitään merkkejä rauhoittumisesta, mutta Benjamin oli luottavainen että sen saadessa olla rauhassa ja illan hämärtyessä jopa se malttaisi levähtää hetkisen. Lepoa se tarvitsisikin ennen huomista, sillä Benjamin epäili siitä tulevan hikistä hommaa molemmille.
Bambi olikin viimeinen koulutettava niiden epäilyjen vuoksi. Mikäli siinä kuluisi aikaa eivät muut joutuisi odottamaan, sillä Bambi saattoi olla kaikista viidestä hevosesta se haastavin. Mies kiitti Amelieta ja pyysi naista poistumaan aitauksesta, ennenkuin hän ryhtyi töihin. Se ei yllättänyt, että Bambi lähti liikkeelle Benjaminin otettua pienenkin liikkeen sen suuntaan. Ongelmana ei siis suinkaan ollut reagoiminen tai kuunteleminen, ei suinkaan. Benjamin seurasi mielenkiinnolla tamman liikkeitä ja katseita, ja hänen suupielensä kääntyivät hetkeksi väkisin aavistuksen verran ylöspäin. Bambi näytti tutkivan häntä. Tamman katse oli kiinteästi miehessä, sen jalat liikkuivat eteenpäin, ja silti sen korvat malttoivat kuunnella kaikkea ympärillä tapahtuvaa. Bambi oli läsnä, mutta silti niin poissaoleva. Benjamin ei ollut varma, oliko hän ennen tavannut sellaista hevosta.
"Tämä tässä on viisas hevonen", Benjamin ilmoitti työskenneltyään jo hyvän tovin Bambin kanssa. Hän oli laittanut tamman liikkumaan molempiin suuntiin aitauksessa, kokeillut sen kääntämistä ja pysäyttämistä. Bambi oppi nopeasti, se seurasi Benjaminin liikkeitä ja eleitä. Se tiesi heti, kun Benjamin astui sen linjan eteen että sen täytyy kääntyä. Se myös tiesi, miten sen kuuluisi kääntyä. Sitä ei vain huvittanut tehdä niin. "Viisas, mutta aivan hillittömän kovantahtoinen. Siltä puuttuu kunnioitus ihmistä kohtaan, ja se testaa rajojaan ihan joka hetki. Tälläisen hevosen kanssa on ehdottoman tärkeää olla periksiantamaton, ja pysyä kiinni rutiineissa. Hevoset, kuten me ihmisetkin, tukeutuvat rutiineihin. Tutut, toistuvat asiat ja toimet saavat ne tuntemaan olonsa turvallisiksi. Bambin kaltaiset reaktiiviset hevoset hukkaavat helposti sen rytmin ja turvallisuuden tunteen, jos jokin asia onkin uutta ja erilaista." Askel linjan eteen, kädellä osoitus. Bambi kääntyi ja potkaisi toisella takajalalla ilmaa. Benjamin napautti juoksutusraipalla sitä takajaloille ja jahtasi sen liikkelle osoittaakseen, ettei sellaista vastaan niskoittelemista sallittaisi. Parin kierroksen jälkeen hän yritti uudelleen, ja antoi Bambille tilaa hengähtää tamman suoritettua oikein.
"Bambia voisi kuvailla teinityttönä", Benjamin tuumasi vähän hengästyneenä. Sekä hän että Bambi olivat saaneet hien pintaan, mutta itsepintaisuus oli kannattanut. Bambi oli alkanut nöyrtymään, ja lopulta Benjamin oli päässyt tarpeeksi lähelle taputtaakseen sitä, ja kävellyt sitten pois. Se oli ollut Bambille tarpeeksi siltä erää. "Vaikka se kuinka kiukuttelisi ja vänkäisi vastaan liian paljoa ei saa antaa periksi. Sitä pitää kuunnella ja antaa sen purkaa tunteitaan, mutta lopulta asiat tehdään kuten vanhempi sanoo."
Iltapäivällä Amelie sai tulla itse yrittämään Bambin kanssa, Benjamin kokoajan hänen vierellään. Aamulla tapahtunut koulutushetki toimi hyvänä pohjana, sillä Bambilla ei ollut niin paljon tarmoa urputtaa vastaan, vaikka ei se Amelien työtä siltikään helpoksi tehnyt. Benjamin korjasi naisen elkeitä ja liikkeitä ahkerasti, ja seurasi hyvin tiiviisti miten kaksikko toimi yhdessä. Hän näki pilkahduksia onnistuneita hetkiä, joiden ansiosta hän uskalsi epäillä että Ameliella tosiaan oli tahtoa pärjätä hevosensa kanssa.
Benjaminin kommentti ensimmäisestä päivästä: Jos täysin rehellisiä ollaan, tämä viikonloppu voi joko riittää, tai olla riittämättä Bambin koulutusta ajatellen. Se on viisas ja tarkkaileva hevonen, joka tuntuu ymmärtävän nopeasti mitä siltä pyydetään. Se on sekä hyöty että haitta. Sellaisen hevosen koulutus on aina vaikeampaa, sillä se kyseenalaistaa kaiken mitä teet. Sen sijaan, mikäli sen onnistuu kouluttamaan, saa siitä mitä parhaimman ystävän. Amelie on yritteliäs ja uskon, että hänen pitäytyessä rutiineissa hän tulee vielä saamaan Bambista kelpo hevosen.
|
|
|
Post by Benjamin on Sept 29, 2019 10:46:26 GMT 1
Toinen päiväLauantai, osallistujat hevosineen saivat yöpyä O'Haran tiloissa. Hevoset pääsivät tarhaan ensimmäisen koulutuksen jälkeen, mutta yön ne viettivät sisätiloissa. Ne hoidettiin aamutallissa normaalisti josta ne pääsivät taas vierastarhoihin, ja omistajille oli tarjolla kattava aamiainen majoitustilassa. 8.00Päivä alkaa hevosten juoksuttamisella pyöröaitauksessa omistajien toimesta. Tarkoituksena on toistaa eilisen oppeja, saada hevonen kuuntelemaan ja reagoimaan nopeasti mutta rauhassa. Omistajat saavat kokeilla ensin omatoimisesti, Benjamin vierestä seuraten ja vain tarvittaessa neuvoen tai puuttuen tilanteeseen. Jokaista hevosta juoksutetaan tarpeen mukaan, mutta maksimissaan tunnin ajan. Mikäli hevonen käyttäytyy hyvin ja Benjamin kokee onnistumisen hetkiä olleen tarpeeksi voi juoksutus kestää vaikka vain kymmenen minuuttia. 12.00Hevoset ruokitaan karsinoihin 13.00-17.00Seuraavan päivän koulutus alkaa. Päivän teemana on rakentaa luottamusta hevosen ja sen omistajan välille, ja koulutus tapahtuu pyöröaitauksessa. Jokainen hevonen otetaan omistajineen vuorollaan koulutettavaksi; halukkaat saavat olla katsomassa aitojen ulkopuolella. Koulutus alkaa juoksuttamalla hevosta kuten aikaisemminkin. Omistajan on syytä laittaa hevonen liikkumaan ja saada se reagoimaan käskyihin hidastelematta ja mielellään. Juoksutusta jatketaan niin pitkään että hevonen ei osoita niskuroivia eleitä, kuten korvien luimistamista, potkimista, luvatta suunnan vaihtamista, jne. Kun juoksutus sujuu ja hevonen on yhteistyöhaluinen, lähdetään totuttamaan sitä mahdollisesti epämiellyttäviin ja pelottaviinkin esineisiin. Hevonen on tässä vaiheessa otettu kiinni naruriimuun ja juoksutusliinaan. Benjamin näyttää esimerkkiä oman hevosensa Iffyn kanssa esimerkkiä. Ensin aloitetaan kevyesti viskomalla liinan päätä hevosen jalkoihin. Jokainen jalka kerrallaan, ensin etujalat ja sitten takajalat. On normaalia että tässä vaiheessa hevonen on herkkä potkimaan, saattaa väistää tai lähteä peruuttamaan. Tällöin narun heittelemistä jatketaan niin pitkään kunnes hevonen malttaa pysähtyä. Heti kun se seisoo vakaasti kaikilla neljällä jalallaan heittely lopetetaan ja ihminen peruuttaa antaen hevoselle tilaa kiitokseksi. Tätä jatketaan kunnes hevonen on selkeästi rento; eli se lepuuttaa jalkaansa, nuolee huuliaan, laskee päätään, tmv. Tämän jälkeen narua voidaan alkaa heittelemään hevosen selän yli, kaulan yli, ja lopulta pään yli. Benjamin sanoo, että hevosen pitää luottaa ettei sen omistaja satuta sitä niin, että se uskaltaa seistä paikallaan vaikka sitä kohti heitettäisiin mitä tahansa. Kun narun kanssa sujuu, lähdetään hevosen vierellä huitomaan narua edestakaisin niin ilmassa kuin maassakin. Narua voi lyödä maata vasten niin että ääni kuuluu, tai huitoa ilmassa niin että viuhuminen käy. Hevosta siedätetään tällöin lähellä kuuluviin yllättäviin ääniin, sekä nopeisiin liikkeisiin jotka tapahtuvat sen silmien eri korkeudella. Hevonen todennäköisesti lähtee tällöin väistämään, mutta narusta kunnolla kiinni pitäessä ja liikettä jatkaessa hevonen tottuu yleensä muutaman minuutin sisällä ja rauhoittuu. Jälleen hevosen rentoutuessa siedätys lopetetaan ja sille annetaan hetki tilaa. Tämän jälkeen voidaan ottaa kepin päässä oleva muovipussi ja lähteä heiluttelemaan sitä. Mikäli hevonen on jo aikaisemman hetken perusteella ymmärtänyt mistä on kyse se saattaa reagoida vain vähän ja hetken verran, ennenkuin se rentoutuu uudelleen. Jotkut hevoset vaativat enemmän aikaa tässäkin vaiheessa. Lopulta omistaja voi hyppiä ja pomppia hevosen vieressä ja edessä ja katsoa, miten hevonen tähän reagoi. Benjaminin kokemuksien mukaan tässä vaiheessa koulutusta hevonen yleensä vain nostaa päätään ja saattaa peruuttaa, mutta huomaa hyvinkin nopeasti ettei sitä ole syytä säikkyä. Kaikki harjoitteet toistetaan aina hevosen molemmin puolin. On myös tärkeää ettei hevonen opi pelkäämään mitää esinettä, joten esim muovipussia tai narua on syytä hieroa silityksen elkein hevosta vasten aina kiitoksen yhteydessä. Koulutus päätetään aina positiiviseen hetkeen sekä omistajalle että hevoselle. Hevoset ruokitaan ja ne pääsevät tarhaan loppupäiväksi. 18.00Omistajille tarjotaan lämmin ateria, jonka jälkeen Benjamin keskustelee hetken jokaisen omistajan kanssa heidän tuntemuksistaan koulutuksen, hevosen edistyksen ja mahdollisten toiveiden suhteen viimeistä päivää ajatellen.
|
|
|
Post by Benjamin on Dec 7, 2019 13:12:50 GMT 1
Ongelmahevosklinikka, toinen päivä, Lauantai
Casper & Viiri
Päivän pyörähtäessä liikkeelle Viiri oli pyöröaitauksessa ensimmäinen omistajansa Casperin kanssa. Aurinko ei ollut vielä ennättänyt nousta niin korkealle että kaksikon tarvitsisi työskennellä sen porotuksessa, vaan sää oli mitä miellyttävin. “Hyvä”, Benjamin totesi tyytyväisenä pyöröaitauksen päällä istuessaan ja katsellessaan miten Casper asettautui aitauksen keskelle vähän epävarman oloisena juoksutustarvikkeet käsissään. “Anna palaa.” Oman aikansa se vaati että sekä Casper että Viiri saivat jutun jujusta uudelleen kiinni. Juoksuttaminen saattaa näyttää helpolta, mutta sitä se ei tosiaan ole, ja sen sai Casperkin huomata. Viiri tuntui olevan muissa maailmoissa aluksi, sillä orin katse ja korvat kääntyivät yhä uudelleen ja uudelleen jonnekin kauas aidan toiselle puolelle sen omistajan yrityksistä huolimatta saada sen huomiota. “Jos se ei reagoi niin pyydä rohkeasti lujemmin”, Benjamin neuvoi. Casper nyökkäsi ja heilautti kädessään olevaa juoksutusraippaa sillä kertaa tarmokkaammin, ja Viirin huomio oli samantien hänessä.
Hitaasti mutta varmasti juoksutus lähti sujumaan. Vaikkei mistään tyylipuhtaasta suorituksesta ollutkaan kyse Benjaminia, sekä ainakin hetkittäin myös Casperia tuntui hymyilyttävän. Varsinkin juuri ennen lopettamista kun Viiri malttoi laskea päänsä kunnolla ravin aikana ja pärskähdellä rennon oloisena.
Päivän teemana oli yhteisen luottamuksen rakentaminen hevosen ja omistajan välille, mutta sen toteutustapa tuntui kummastuttavan sekä Casperia että Viiriä. “Rohkeasti vaan”, Benjamin kehaisi päätään nyökäten kun Casper katseli käsissään olevaa juoksutusnarua. Mielensä rohkaisten hän lähti työstämään harjoitusta samaan tapaan kuin Benjamin aikaisemmin näytti oman hevosensa kanssa, mutta Viiri ei tosiaan ollut asiasta yhtään samaa mieltä. Liinan pään osuessa sen jalkoja vasten ensimmäisen kerran Viiri lähti peruuttamaan niin rajusti että Casper sai kaikin voimin pidellä kiinni narusta, ettei se pääsisi lipsahtamaan hänen otteestaan. Se vaati toistoa toiston perään, niin usein että Casper alkoi jo epäillä onko siitä mitään hyötyä, mutta vähitellen Viiri alkoi käsittämään ettei sitä kohti tuleva narunpää aiheuttaisi sille mitään harmia. “Oikein!” Benjamin kehui tyytyväisenä kun Viiri jäi seisomaan paikalleen Casperin heitellessä liinan päätä sen selän yli, ja siihen he päättivät yhteistuumin päättää sen osuuden.
Harjoituksen seuraava osuus sen sijaan osoittautui Viirille lähes ylitsepääsemättömäksi. Aiemmista onnistumisista vähän rohkaistunut Casper lähti reippaasti kepin päähän teipatun muovipussin kanssa koittamaan miten se sujuu, ja Viirin reaktio oli paljon voimakkaampi siihen kuin aikaisempaan naruun. Ei mennyt kauaakaan kun jo valmiiksi vähän hikisen orin karvapeite oli kauttaaltaan tummunut ja sieraimet laajenneet sen juostessa pussia karkuun yhä uudelleen ja uudelleen. Aikansa Casper yritti, kunnes Benjamin ehdotti että he vaihtaisivat muovipussin uudelleen naruun, jotta hevoselle jäisi positiivinen tunne loppuun. Niinpä kepin pois laittaen Casper otti juoksutusliinan pään uudelleen käyttöön, ja lähti pyörittelemään sekä heiluttelemaan sitä ilmassa ja maata vasten, johon Viirin reaktio oli lopulta parempi. Casperin oli mahdollista siirtyä ihan silittämään oria narun kanssa sen jäädessä seisomaan, joka oli erinomainen kohta lopettaa siltä erää.
Benjaminin kommentti toisesta päivästä: Näen onnistumisen hetkiä näiden kahden kohdalla, ja olen positiivinen että heille tästä on hyötyä. Viiri on osoittautunut hevoseksi joka tarvitsee itselleen määrätietoisen käsittelijän joka osaa myös olla hellä ja ymmärtäväinen. Liian kovilla otteilla Viiriä ei onnistu kouluttaa, jonka takia sen kohdalla täytyy olla kykenevä kompromisseihin. Tämän hevosen kohdalla Casper joutuu varmasti tekemään töitä ja se tulee viemään aikaa, mutta jo näin lyhyen ajan sisällä näen edistystä.
****
Dewn & Immookalee
Dewnin ja Karman päivä lähti varsin onnistuneesti liikkeelle. Benjamin saattoi vain hymyillä tyytyväisenä miten tottuneen oloisesti Dewn käsitteli tammaa pyöröaitauksessa sitä juoksuttaessaan, eikä Karmalla mennyt kauaa muistaa mitä siltä pyydettiin. “Erinomaista”, Benjamin kehui hyväntuulisesti puolentunnin juoksutuksen jälkeen, kun sekä hän että Dewn olivat yhtä mieltä siitä ettei sitä tarvitsisi toistaa siltä erää enempää.
Seuraavan harjoituksen aikana oli helppo nähdä miten hankalaa Karmalla oli siihen sopeutua. Vaikka Dewnin kehonkieli oli rauhallinen ja hän jaksoi kärsivällisesti yrittää, ei Karma halunnut päästää pyörivää narua lähellekään. Benjamin neuvoikin että Dewn ottaisi ensin reippaasti etäisyyttä Karmaan eikä yrittäisi saada narua osumaan siihen, jota hän lähti yrittämään. Vasta kun Dewn oli tarpeeksi kaukana malttoi selvästi hätääntynyt tamma jäädä katsomaan mitä hän oikein puuhasi, ja siitäkin huolimatta Karma oli erittäin epäluuloinen. Vähä vähältä Dewn pääsi kuitenkin lähestymään Karmaa pyörittäessään narun päätä vierellään, vaikka aikaa ja kärsivällisyyttä se vaati. Siitä huolimatta heti, kun naru lähestyi Karmaa tamma otti jalat alleen. Niin vahvasti se reagoi että kertaalleen Karma hyppäsi suoraan pyöröaitauksen aitaa päin niin että ryminä kävi. Benjamin päätti että sen kohdalle riittäisi, mikäli tamma malttaisi seistä paikallaan ja rentoutua kun naru pyörii sen vierellä.
Aikaisempaan osuuteen verrattuna muovipussin Karma otti varsin hyvin vastaan. Ensin se reagoi muovipussin viuhumiseen päätään nostelemalla ja peruuttamalla, mutta suoranaisesti pakoon se ei alun jälkeen enää yrittänyt. Hitaasti Karma alkoi malttaa jäämään paikalleen vaikka Dewn jatkoi maan mätkimistä muovipussin kanssa, ja lopulta Dewn saattoi lopettaa tamman siirtäessä toisen takajalkansa levolle. Hetken hengähdystauon jälkeen Dewn lähti yrittämään tamman koskemista muovipussin kanssa, mutta siitä Karma ei tosiaan pitänyt. Se luikahti aina karkuun pussin lähestyessä, eikä se hyväksynyt sitä iholleen vielä pitkänkään ajan jälkeen. Niinpä Benjamin neuvoi, että Dewn jättäisi pussin kokonaan pois ja lähtisi yrittämään pelkästään kädellään. Aikaisemmasta kiihdyksissä oleva tamma väisti myös kosketusta jonkin aikaa, kunnes Dewnin maltillisuuden ja rauhallisuuden ansiosta hän pääsi silittämään ja rapsuttelemaan Karman otsaa kaikessa rauhassa.
Benjaminin kommentti toisesta päivästä: Vaikka kehitys näyttää olevan Karman kohdalla hidasta, sitä tapahtuu kyllä kokoajan. Dewn on erinomainen hevosmiestaidoiltaan, ja hänessä on tietynlaista rauhallisuutta josta Karma on tähän mennessä, ja tulee ottamaan tukea. Karma on myös osoittautunut hyvin omanlaatuiseksi hevoseksi ajatusmaailmaltaan, eikä sen kanssa mikään tule tapahtumaan hetkessä. Hyvää tässä tapauksessa kannattaa varmasti odottaa, kunhan jaksaa työskennellä ahkerasti yhteisen luottamuksen vahvistamisen parissa.
|
|