|
Post by Benjamin on Feb 7, 2019 22:19:44 GMT 1
tulee
|
|
|
Post by Benjamin on Mar 18, 2019 15:09:14 GMT 1
Ben ja Hero treenaamassa cuttingia
|
|
|
Post by Benjamin on Apr 9, 2019 12:48:05 GMT 1
Tallin arkea, osa 1 "Tämä on sitä elämää" 8.4.2019
Havahduin sikeästä unesta kellon pirahtaessa soimaan. Tiesin, että se näyttää viittä aamulla siihen katsomatta. Niin se on näyttänyt jo vuosia. Siihen ei varsinaisesti totu, mutta turtuu ennemminkin. Pakkohan se on nousta, ei se talli itse itseään hoida. Ripper oli samantien jaloillaan häntäänsä heiluttaen. Yhdellä ravistuksella se karisti unenrippeet pois, siinä missä minulla siihen kului ainakin varttitunti kahvikupin ääressä. Tallin kyljessä sijaitseva vierasmajoitus oli näinä hetkinä kovin houkutteleva ajatus, että jos muuttaisinkin sinne kokonaan asumaan. Mutta olihan se pieni, ja vähän onneton paikka asua pitkän aikaa. Pesutupakin oli erillisessä rakennuksessa. Omassa kodissani minulla on sentään kaksi kerrosta ja ihan oma pesuhuone muilla arjen mukavuuksilla.
"Rip, c'mere boy", kutsuin koiraa pihalle päästyämme. Se olisi mielellään lähtenyt tutkimaan tuoreita hajuja talon pihasta, siellä oli varmasti yön aikana vipeltänyt monta pientä otusta joista saisi mielenkiintoisen vainun. Silti koira totteli kiltisti ja hyppäsi avoimesta ovesta maasturini kyytiin, jolla lähdin ajamaan O' Haran tilaa kohti. Itsekseni vihellellen hiljaa soittavan radion tahtiin kertasin jo päivän tapahtumia. Hevoset pitäisi ruokkia ja viedä ulos, siivota karsinat, tehdä sen viikon tuntilistat, tai ainakin sen päivän.. Sammylle pitäisi soittaa ja sopia hevosten kengitys. Bonolle pitäisi varata eläinlääkärille tarkistuskäynti, mielestäni ori käveli jäykästi eilen. Saatoin ehkä kuvitella.
Tallin oven auki vetäessäni sieltä täältä kuului hiljaisia hörähdyksiä ja liikehdintää, kun viimeisetkin unikeot alkoivat heräillä. Napsauttelin oven vieressä olevasta valokatkaisin rivistä ylimmät valot päälle, jotka toivat kylmän vaaleaa valaistusta talliin. “G’mornin’”, tervehdin ääneen kaikki tallin asukkaita, ja siirryin silittämään ykköskarsinassa asuvan Bonon otsaa orin kurkotellessa käytävää kohti. Seuraavaksi oli Bellen vuoro saada rapsutuksia vaaleanpunaiselle turvalleen, tamman kun asui Bonon naapurissa käytävän toisella puolen. Muut saivat jäädä nyt ilman, kun lähdin hakemaan kärryjä joista aamurehut jakaa. Hiljaa itsekseni vihellellen huomasin, että taas se radio oli jäänyt laittamatta päälle. En varmaan tule ikinä oppimaan siihen, vaan kuljen aamutallit pelkkien hevosten syömisäänien säveltämänä.
Aamuruokien jälkeen oli aika päästä ulos. Aurinko oli jo noussut mukavasti lämmittämään, ja isonaurajien elämöinti lähipuissa oli päässyt vauhtiin. Paikallisesti kutsuttujen kookaburrien laulu muistutti ihmisten nauramista, jolla ne ilmoittavat olinpaikastaan ja reviiristään muille linnuille. “Noniin, mennääs sitten”, sanoin avatessani Bonon karsinan oven. Hero ja Bryan olivat jo narun päässä odottamassa, ja vanha ori saisi kulkea vapaana. Se tietää tarkalleen, missä sen tarha on, eikä sillä ole mitään syytä lähteä omille teilleen, kun tarhassa odottaa kasa heinää. Hero ja Bryan ovat molemmat sen verran rauhallisia ja kilttejä, ettei kolmen orin kuljettaminen samaan tarhaan tuota ongelmia. On se Senja aikamoisen helmen itselleen onnistunut nappaamaan.
Vähitellen jokaisen tarhan täytyttyä oli aika ryhtyä siivoamaan karsinoita. Ihan ensimmäisenä suuntasin pihattoon, sillä se homma on kaikista ikävin. Paras hoitaa se alta pois heti. Donna tuli tapansa mukaan seuraamaan pienen matkan päähän, miten sen valtakuntaa siivottiin. Aasi oli siisti asukas, sillä se tykkäsi tehdä tarpeensa pihattotallin yhteen nurkkaan. Taka sen sijaan oli aivan toista maata, ori tekee minne lystää ja siivottavaa riittää. Puolenpäivän aikaan urakka alkoi olla valmis muutamaa karsinaa lukuunottamatta. Se sai kuitenkin odottaa, kun hyppäsin pientraktorin kyytiin ja lähdin käymään tarhoja uudelleen läpi päiväheiniä jakaakseni. Saisivat tänään olla ulkona vähän pidempään, kun on niin hieno sää. Tarkistin samalla että kaikilla oli isossa astiassa vettä reilusti. Dopen, Nandon ja Enzon vesiastia oli taas potkittu nurin, ja osasin epäillä tallin punaista pirulaista syypääksi. Kunhan ei opettaisi tallin nuorikolle pahoja tapojaan.
“Huhhuh, on tämä kuule aika hommaa”, hengähdin syvään Ripperille otsaani pyyhkäisten. Aurinko oli kuumimmillaan keksipäivällä ja paksuturkkinen koirakin läähätti tallin suomasta varjosta huolimatta. Taputin uroksen kylkeä ennenkuin kävin kippaamassa kottikärryt lantalaan viimeisen kerran sille päivälle. Sitten kahvia ja tuntilistojen kimppuun. Tänään olisi edistyneet westerntuntilaiset, ja tätiratsastajat, joiden tunteja vedin aina mielelläni. Täti-ihmiset ovat niin tarmokkaita ja samalla leppoisia, että niiden tuntien jälkeen voi aina hyväillä. Birgitta saisi taas mennä Bonolla, mikäli ori kävelee puhtaasti.
“Päiviä, Ben täällä. Kuule hei, kerkeisitkö vaikka viikonloppuna käymään? Pari kenkää pitäisi vaihtaa, ja tänne tulee uusi hevonen joka pitää varmaan kengittää kokonaan uudelleen”, hörppäsin kahvikupistani sanojeni päätteeksi ja siirsin puhelinta paremmin korvalleni. Sammylla on jokin aivan kivikautinen puhelin, josta hädntuskin kuulee puoliakaan mitä mies sanoo ellei kuuntele tarkasti. Tai vaihtoehtoisesti, hänet kuulee niin lujaa että tärykalvot repeävät. “No toki! Käykö siinä aamupäivällä? Varaankin sen päivän sitten sinne teille”, Sammy lupasi heti hyväntuulisena. Onni on, että mies käy meillä mielellään. Hän on loistava kengittäjä, ja etevä hevosten kanssa. Vielä joskus myyn Dopen viettämään eläkepäiviään Sammyn luokse, kun he tulevat niin hyvin keskenään juttuun.
“Howdy Senja!” tervehdin talliin ilmestynyttä naista leveästi hymyillen. Juuri sopivasti, ennenkuin tunnit ovat alkamassa. Tallin oli täyttänyt iloinen puheensorina tuntilaisten laittaessa ratsujaan kuntoon. Kyllä se Bonokin käveli ihan hyvin ja voisi osallistua tunneille. “Moikka”, Senja vastasi myös hymyillen, Ace vain askeleen naista jäljessä. Kumarruin silittämään komeaa koiraa, joka oli jo tullut tutuksi. “Sammy tulee viikonloppuna kengittämään muutaman tallin hepan, laita vaikka ilmotustaululle lappua jos haluat Bryanille tai Enzolle uudet kengät”, kerroin ja Senja nyökkäsi, ennenkuin hän lähti puuhaamaan omiaan. “Alrighty, eiköhän lähdetä sitten”, ilmoitin tuntilaisille ja lähdin kävelemään jonon etunenässä kenttää kohti. Iltapäivä oli vielä valoisa, lämmin ja hieno. Kevyt tuulenvire puhalsi mukavasti viilentämässä, ja kenttäkin oli eilen kasteltu ettei se pölyä. Kyllä elämä on vaan hienoa!
|
|
|
Post by Benjamin on Apr 14, 2019 14:35:36 GMT 1
Amy ja Belle laukkaamassa maastossa Palkintokuvaa Amylle mallikkaasta hoitouran aloituksesta O' Harassa! Kiitos!
|
|