|
Post by Benjamin on Mar 2, 2019 22:17:09 GMT 1
Orange Wood's Woodoo "Woodoo" Connemara - tamma - yksityisomistuksessa - omat sivut
Tähän mennessä tapahtunutta:
3-vuotias - Woodoo myytiin Orange Wood Ranchista 3-vuotiaana O'Haraan 7.1.2019. Benjamin osti ponin veljentytölleen ensiponiksi nähdessään ujon luonteen alla paljon potentiaalia sekä oppimaan että opettamaan. - Woodoo sai kotiutua muutaman viikon ajan O'Haraan rauhassa, sillä tamma selvästi tarvitsi aikaa uuden ympäristön käsittelemisessä. Woodoo pääsi tarhaamaan tilan muiden nuorien tammojen kanssa, ja se tuntui ystävystyvän Galan kanssa. Tästä oli koitua ongelmia, sillä Woodoo ei osannut enää jäädä yksin ollenkaan vaan ryhtyi huutamaan kavereiden perään sekä juoksemaan itsensä läkähdyksiin tarhaan jäätyään. - Benjamin aloitti Woodoon kouluttamisen nollasta, vaikka tamma olikin peruskoulutettu, joskaan ei vielä ratsukoulutettu. Mies lähti työstämään tamman sietokykyä yksin oloon sekä yleisiä tapoja ihmisten kanssa. - Holly pääsi myös tutustumaan Woodoon kanssa kunnolla maastakäsittelyn kautta, vaikkakin vain Benjaminin valvovan silmän alla. Holly tuntui ihastuvan poniinsa joka kerta enemmän, vaikka Woodoo käyttikin ajoittain hyväkseen tytön kokemattomuutta ja herpaantuvaa huomiokykyä. - Vajaan neljän vuoden iässä Benjamin ryhtyi ratsukouluttamaan Woodoota. Perusteellisen pohjatyön ansiosta Woodoo oli jo tottunut satulaan sekä sen heiluviin ja läiskyviin jalustimiin. Ensimmäinen selkäännousu meni siis hyvin, eikä Benjamin vaatinut muuta kuin että poni pysyy paikallaan hetken verran, jonka jälkeen mies tuli selästä alas. - Saman tapaisia satulassa käymisiä Benjamin toisti useampaan kertaan, ja vähitellen alkoi pyytämään Woodoolta enemmän. Mies eteni rauhalliseen tahtiin ponin kanssa, ja palasi aina takaisin vanhaan ja tuttuun mikäli uusi asia alkoi tuntua ponista liian vaikealta ja ahdistavalta.
4-vuotias - Kun Woodoo osasi ratsastajan kanssa jokaisen askellajin sekä pysähtymisen ja peruuttamisen, antoi Benjamin luvan Hollylle nousta sen selkään - ensin turvallisesti narun päästä tottakai. Holly saikin alkaa ratsastaa Woodoota juoksutettavana, ja kaksikon yhteistyö näytti varsin hyvältä. Benjamin oli erityisen tyytyväinen valintaansa, sillä Woodoo oli osoittautunut juuri sellaiseksi kuin mies oli toivonut. - Vähitellen Holly sai alkaa ratsastaa Woodoota ilman liinaa, ja lopulta itsenäisesti. - Woodoo on alkanut näyttämään selviä kimoutumisen merkkejä. - Holly ja Woodoo ovat alkaneet yhdessä opetella puomi- ja kavalettityöskentelyä, sekä helppoja kouluratsastus liikkeitä. Holly toivoo, että vuoden kuluttua he voisivat kisata pieniä esteitä. - Benjaminin sekä Dineon ohjeistuksessa kaksikon kehittyminen on ollut tasaista. Hidasta, mutta varmaa. Woodoo on erinomainen opettaja, sillä se ilmaisee selkeästi mikäli se ei ymmärrä jotain, mutta on perusluonteeltaan kiltti ja yritteliäs. - Holly hyppäsi Woodoon kanssa ensimmäisen kerran ristikoita, ja poni on oppinut pohkeenväistön. Ponin kanssa on myös maastoiltu entistä enemmän - vielä tosin vain porukassa - nyt kun se ja Holly ovat tulleet toisilleen tutuiksi. - Maastossa uskallettu ottaa ensimmäistä kertaa ravia. Keveän takapään takia laukkaa ei olla vielä kokeiltu.
5-vuotias - Holly ja Woodoo hyppäävät sujuvasti 50cm rataa, ja este-ennätyksenä kaksikolla on 70cm. Myös kouluratsastuksessa Woodoo on kehittynyt, ponin tasapaino on parempi josta on varmasti ahkeraa maastoilua kiittäminen. Vielä se ei jaksa kantaa itseään pitkiä aikoja, mutta hetkittäin se kulkee jo hyvässä ryhdissä pyöreänä. - Holly on jatkanut myös maastakäsittelyä ja uskaltanut ratsastaa Woodoolla ilman satulaa myös maastossa. Tyttö on vähitellen alkanut opettaa Woodoolle kaulanarulla ratsastusta, mutta toistaiseksi vain kentällä ja suitset ovat olleet päässä varmuuden vuoksi. - Hollyn tavoite on päästä kisaamaan esteillä ensimmäistä kertaa poninsa kanssa tänä vuonna.
|
|
|
Post by Benjamin on May 3, 2019 12:03:56 GMT 1
"Hyvä sinusta tulee" 7. Helmikuu, 2019
Ruskean ponitamman karva oli selvästi haalistumaan päin. Lieneekö auringosta johtuvaa vai kimoutumista, sitä oli vaikea sanoa. Woodoo kulki kiltisti kenttää kohti narun perässä. Päiväruokinta oli tehty ja tuntien alkuun oli muutama tunti aikaa. Woodoon ratsukoulutus oli edennyt hyvää vauhtia, vaikka sillä ei vielä mikään kiire ollutkaan olla oikeasti aikuinen. "Hyvä tyttö.." taputin ponin kaulaa sen seisahtuessa kentän reunalle pyytäessäni. Se pureskeli kuolaimiaan korvat ympäriinsä kääntyillen, mutta malttoi seistä paikallaan satulavyötä kiristäessäni. Selkään ponnistin kentän nurkassa olevan korokkeen päältä ja tamman seistyä vielä hetkisen annoin sen lähteä kävelemään uraa pitkin kiitoksen kera. Rauhallinen tahti etenemisen suhteen oli selvästi tehnyt terää, sillä Woodoo oli osoittautunut herkäksi hevoseksi joka kaikista mieluiten pyrki uudesta tilanteesta pois.
Ennen jo pelkästä tarhasta yksin lähteminen oli ollut yhtä tahtojen taistoa, Woodoo pelkäsi lähestulkoon kaikkea. Ilman kaveria se ei suostunut lähtemään mihinkään, ja ensihetket sen ratsukoulutuksesta menivätkin muiden hevosten läsnäollessa todettuani sen kaikista tehokkaimmaksi tavaksi. Sillä hetkellä ne muistot tuntuivat kaukaisilta tamman tarjotessa oikein näppärää ja menevää ravia yksikseen kentällä. Vähitellen läsnäoloni oli alkanut riittämään tueksi ja turvaksi hevoskaverin sijaan. "Hoo, hoo.." pidätin kevyesti sisäohjalla ja omalla istunnallani jotta ravista tulisi vähemmän kiireistä, ja Woodoo laski päätään pärskähtäen samalla askeleitaan hidastaen. "Hyvä tyttö." Vielä muutama askel ja hidastin sen käyntiin. Laskin jo entuudestaan pitkinä olleet ohjat Woodoon kaulaa vasten, taputin sitä ja annoin tamman kävellä ihan omia reittejään.
Aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta ja hiki virtasi selkääni pitkin. Siksi en myöskään pieneltä ratsultani pyytänyt paljoa sen kannatellessa jo entuudestaan liian pitkää ratsastajaa. Muutamat peruutukset, suunnanvaihdot ja pysähdykset pyysin ennenkuin taputin viimeisenä kiitoksena kevyesti hionneen tamman kaulaa ja laskeuduin ratsailta. Pitäisi toivoa että tallille ilmaantuisi vähitellen joku, joka jaksaisi tehdä ensin töitä voittaakseen ujon tamman luottamuksen ja joka olisi innokas auttamaan sen ratsukoulutuksen kanssa, ennenkuin uskallan antaa ponin Hollyn käsiin.
Nyt vain minä nousin sen selkään kerran tai kaksi viikossa, ja muu koulutus tapahtui maasta. Siitä huolimatta kehitys oli ihan selkeä, ja hyvä niin. Ei meillä ollut kiire. Nuorelle hevoselle omaisesti Woodoo reagoi istuntaan ja pieniinkin apuihin yleensä toivotusti, mutta pitkä matka sillä vielä olisi turvalliseksi lapsen poniksi. Vaan en minä sitä siltä vielä voisikaan vaatia, kaikki aikanaan. Tamma hieraisi päätään käsivarttani vasten kunhan olin saanut satulavyön löysättyä. Lähdin viemään sitä takaisin talliin viilentävää huuhtelua varten sen poskea rapsutellen. "Kyllä sinusta vielä ratsu tulee."
|
|
|
Post by Benjamin on May 14, 2019 0:29:57 GMT 1
"Dineon opetuksessa" 25.4.2019
Katselin hymyillen, miten Holly toi Woodoon onnistuneesti pienen ristikon yli. Tyttö suorastaan säkenöi poninsa selässä.
Woodoon koulutus on edennyt hyvällä tahdilla. Eihän siinä kauaa mennyt ennenkuin Holly vaati päästä poninsa selkään, ja kuka minä olen tyttöä kieltämään, olenhan vain hänen setänsä. Muistan edelleen sen riemun, kun Holly ensimmäisen kerran istui Woodoon satulaan. Liinan päässä tietysti, ja käskin häntä pitämään vain satulan etukaaresta kiinni, varmuuden vuoksi. Pitkään olin itse Woodoota työstänyt jo ennen ilman mitään ongelmia, mutten silti halunnut olla liian uhkarohkea. Onnekseni tilalla kävi reippaita nuoria hevosmiestaitojaan harjoittamassa, heistä on ollut korvaamaton apu niin Woodoon kuin monen muunkin hevosen kohdalla. Harvaa päästin selkään, mutta suurin osa koulutuksessahan tapahtuu maasta.
Parin kerran jälkeen saatoin ottaa liinan pois, vaikka lähistöllä pysyttelinkin. Tie ei ole ollut mutkaton tai nopea, mutta kutakuinkin melko helppo. Woodoolla on hyvä motivaatio, kun sen osaa vain etsiä, ja vikkelän ponin silmistä löytyy juuri oikea määrä pilkettä toimiakseen loistavana ensiponina. Valehtelisin jos väittäisin, etten ajatellut Hollyn tippuvan siltä kertaakaan. Niin käy jossain vaiheessa kaikille, se mikä merkitsee on kerrat kun on noussut takaisin satulaan. Ja joka kerta Holly on noussutkin, aivan yhtä rohkeana ja kenties jopa määrätietoisempana kuin aikaisemmin.
"Hyvä!" Suomesta käymään tullut Dineo hihkaisi Hollylle. "Tee vielä pääty-ympyrä, ja anna vähän enemmän sisäohjaa. Ja raaauhassa, ei ole kiire." Holly teki niinkuin pyydettiin ja Woodoo pärskähteli pirteän kuuloisena. Pikkutamma ei ehkä ollut rohkein hyppääjä, mutta se saisi itsevarmuutta ajan kanssa, kuten nuori ratsastajansakin. Sen estesilmä kehittyisi vielä, mutta tekniikka oli pohjimmiltaan jo ihan hyvä. Sen verran mitä minä nyt esteratsastuksesta tiesin. Siksi olin niin kovin tyytyväinen, että Dineo jaksoi kulkea suomen ja australian välillä antamassa ohjeita niissä asioissa joissa itselläni oli kehittämisen varaa.
Hollyn jäädessä kentälle jäähdyttelemään Woodoota Dineo kulki kentän aidan luokse vierelleni. Naisen tumma iho näytti hehkuvan auringossa ja muutaman musta hiussuortuva oli karannut löysältä poninhännältä hänen kasvoilleen. Hän näytti hyvältä. "Milloinkas me laitetaan sut hyppään noita?" Dineo kysyi virnistäen. Kohotin kulmaani ja vilkaisin neljän esteen rataa. "Jospa jätetään se homma noille kahdelle", nyökkäsin Hollya ja Woodoota kohti hymähtäen ja korjasin päässäni olevaa stetsonia aavistuksen verran enemmän kasvojeni suojaksi. "Mitä, meinaako meidän konkaria hirvittää?" Dineo nauroi, sitä heleää ja eläväistä nauruaan, joka sai minut hymyilemään. "Ei tietenkään", vähättelin. "Mutten tahdo viedä Hollyn valokeilaa." "Aivan, niin", Dineo hymisi huvittuneena ja tiesin, ettei hän uskonut sanaakaan. "Olet niin ajattelevainen." "Mmm.. Kuule, Dini", käänsin katseeni naiseen ja nojauduin kentän ylimpään lautaan käsilläni. "Joko sanoin, miten kiitollinen olen että käyt täällä auttamassa?" "Ainakin kymmenen kertaa." "No, sanon vielä kerran. Oikeasti, siitä on suuri apu. Kiitos." "Eipä kestä, mielelläni."
Hetken oli hiljaista. "Oletko.. Harkinnut vielä tarjoustani?" "Ääh, voi Ben", Dini hengähti ja hänen kasvoilleen nousi myötätuntoinen ilme. "Olen, mutta.. En oikein tiedä. Olen muuttanut niin monta kertaa, ja tänne asti? Koko omaisuuteni on suomessa." "Tiedän, tiedän, minä vain.. Kaipaan sinua tänne." Dineo katsoi minua hetken, ja sitten hän hymyili. "Minäkin kaipaan tänne usein. Katsotaan, mihin tämä maailma vielä minut heittää."
|
|
|
Post by Benjamin on May 15, 2019 11:59:27 GMT 1
Estevalmennus, kirjoittanut © VRL-02207 3.5.2019
Pirteän kentältä kuuluvan pälätyksen perusteella olisi voinut kuvitella, että henkilökohtaiselle yksityistunnille oli tullut kokonainen ratsastuskoulun ponityttöjaosto. Sen sijaan siellä oli vain yksi pisamakasvoinen ja lettitukkainen iloisesti hymyilevä tyttönen, joka taputteli tummaa ponia kaulalle ja kertoili sille paraikaa ilmeisesti koko viikon kuulumisiaan. ”Hei Holly”, huikkasin ja kosketin lippaa. Tyttö pyörähti ympäri ja vastasi hymy korvissa tervehdykseen. ”Minä olen Mark. Valmiina ratsastamaan?” Kuin käskystä, Holly nousi tuomalleni jakkaralle ja kapusi Woodoo-ponin satulaan. ”Onhan tämä varmasti estetunti, onhan?” Holly kysyi innoissaan. ”Benjamin-setä sanoi, että koska olen ollut tallilla niin ahkera ja siivonnut paljon karsinoita, saan palkaksi ihan oikean estevalmennustunnin – sellaisen, jolla isot tytöt käyvät omien hevostensa kanssa!” Naurahdin ja nyökkäsin päälläni kentän laidalle aitojen taakse, jossa maassa lojui käyttöä varten odottamassa puomeja ja tolppia. ”You bet”, sanoin ja se riemu ja säteily, joka tytön kasvoilta paistoi, lämmitti enemmän kuin Australian aurinko. ”Benjamin-setä antaa välillä ratsastustunteja, mutta hän on usein tosi kiireinen eikä aina ehdi, ja sitten minä saan ratsastella Woodoolla ja Donnalla, mutta esteitä me ei saada ihan niin usein hypätä, ei ainakaan ilman valvontaa, joten on tosi kiva päästä hyppäämään ja varsinkin, jos saadaan mennä rataa, haluaisin Woodoon kanssa kisoihin joskus, mutta Benjamin-setä sanoi, että vielä ei ole oikea aika ja–” Samalla, kun kuuntelin päätäni pudistellen tauotonta pulinaa tytön suusta, kokosin pölyiselle kentälle kolmen esteen rataa. Ensimmäinen oli matala kavaletti, seuraava hitusen korkeampi pysty ja kolmas ristikko. Holly puhui edelleen toinen siro käsi ilmassa liehuen, mutta sitten hän katsahti esteitä ja mutristi vähän suutaan. ”Noinko pieniä?” hän sanoi. ”Jos nyt aloitetaan ensin iisisti, ei sinun, mutta Woodoon tähden”, iskin silmää. ”Okei, Mark!” tyttö heläytti ja lähti sitten raviin. ”Pidä ohjat paremmin kädessä. Istu rauhassa. Älä purista polvilla ja käytä pohkeita vain, kun haluat Woodoon liikkuvan paremmin eteen…” Woodoo nyki välillä päällään, mikä oli aluksi epäselvää, mistä se johtui. Se ravisteli korviaan ja kiihdytti vauhtiaan aina sillä pitkällä sivulla, jolla esteet olivat. ”Woodoo taitaakin olla mielissään näistä”, huikkasin ja taputin kädellä tolppaa. ”Maltti on valttia. Älä kallistu kaarteissa niin paljon sisään, aseta kevyesti. Hyvä, pidä katse juuri noin suunnattuna sinne, minne menet.” Holly ja Woodoo tulivat esteet ensin ravissa. Tytöllä pysyi hyvin leuka ylhäällä, mutta käsiin tarvitsi enemmän joustoa myötäämään. Jalat olivat rauhalliset ja tasapaino hyvä. Woodoon korvat olivat höröllä ja se tuli kiltisti kaikki puomit, vaikka kolauttikin niistä yhtä. ”Vähän reippautta lisää, että poni nostaa kavioitaan paremmin. Muuten hyvin. Tee voltti ja tulkaa uudestaan.” Sitten nostin keskimmäistä estettä kuuteenkymmeneen senttimetriin. Se erottui isompana kolmen jonosta. Tarkoitus oli, että pieni este edessä ja takana lisäisi rohkeutta ja itsevarmuutta tuloon. Holly aloitti Woodoon kanssa laukkaamalla isolla ympyrällä ja, kun se sujui jouhevasti ja istunta pysyi rauhallisena, pyysin häntä ohjaamaan ponin esteille. ”Laske askeleita. Laske ääneen.” ”Neljä… kolme… oho”, tyttö laski, muttei osunut kohdalleen. Woodoo teki vähän epätasaisen loikan kavaletille, mutta korjasi itsensä nopeasti. Holly ei kuitenkaan ollut täysin mukana seuraavassa isommassa hypyssä, vaan hyppäsi ennen ponia. ”Muista odottaa Woodoota!” Viimeinen ristikko tuli soljuvammin. ”Ei se mitään, muistat vain malttaa odottaa. Tulkaa uudestaan. Muista laskea.” ”…kolme… kaksi… yksi…” ”Hyvä, nyt meni oikein!” Woodoo hyppäsi nätisti, rata oli tyydyttävä. Holly virnisti, kun pyysin heitä ottamaan vähän aikaa kevyttä ravia. Korotin ristikkoa, nostin keskimmäistä estettä ja vaihdoin kavaletin puomiin. ”Tule puomin keskeltä, niin saatte hyvän tien esteille. Pidä molemmat pohkeet kyljissä, mutta älä purista, jos Woodoo kulkee sopivalla temmolla. Ohjastuntuma, mutta älä vedä suusta.” He ottivat hyvän lähestymisen jo kaukaa. Woodoo pärskähti ja teki pienen ponnistuksen liioitellusti puomin yli. Pysty onnistui oikein hyvin, samoin ristikko. ”Hyvä!” kehaisin. Korotin pystyä kahdeksaankymmeneen senttiin, ristikon pidin ennallaan. ”Mites nyt? Tuntuuko hyvältä tulla tämän kokoinen?” Holly nyökkäsi suu tiukasti viivana. He ottivat taas pari kierrosta laukkaa ympyrällä ja lähestyivät sitten puomia. He tulivat vähän vinosti ja Holly jälleen etuili pystyhypyssä, mutta puomi ei pudonnut. Tätä jatkettiin vielä muutama kerta, kunnes jonkinlainen oikea tuntuma ja rytmi rataan löytyi. ”Jes! Tosi hienosti, Holly! Taputa Woodoota! Saatte ottaa ravin kautta käyntiin!” ”Huh, vähän kyllä välillä jännitti!” tyttö hymyili leveästi ja taputteli ponia kaksin käsin hengästyneenä, mutta onnellisen näköisenä.
|
|
|
Post by Benjamin on Jun 2, 2020 15:38:52 GMT 1
Woodoo ja Holly kentällä harjoittelemassa laukannostoja. Benjamin on kentän reunalla vahtimassa ja neuvomassa tarvittaessa. Woodoo on alkanut näyttämään ihan selkeitä kimoutumisen merkkejä.
|
|
|
Post by Benjamin on Jun 30, 2022 12:33:59 GMT 1
Häähulina 2.7.2022, Orange Wood RanchTarina/tuotoskilpailu, Helppo C"Mitäpä jos pitäisit itse korttia ja otetaan kuva siinä Woodoon vieressä?" Benjamin ehdotti, kameraa käsissään pidellen. "Ei kun Woodoon täytyy pitää sitä, se on paljon parempi niin!" poninsa vieressä seisova Holly vaati, raivokkaasti heiluttaen toisessa kädessään olevaa korttia. Vaaleanpunaiselle paperille taiteiltu piirrustus oli Hollyn omaa käsialaa, yksinomaan tehty Amylle ja Billylle. Kukapa muu olisi sopivin korttia pitämään, kuin ainoa tiluksilta löytyvä Orange Woodin oma kasvatti? Puhumattakaan siitä, että kyseinen kasvatti oli ennen kaikkea Hollyn oma hevonen. "Mä vähän luulen että se kortti on entinen sen jälkeen..." Ben yritti vielä, mutta kuka hän on mitään sanomaan veljentyttärelleen? Eipä kai kukaan - ja niin Holly tuikkasi kortin reunan Woodoon suupieleen. "No nyt, nyt! Ota se kuva äkkiä!" tyttö hihkaisi ja siirtyi itse taaemmas, Woodoon tapittaessa kiltisti, mutta ehkä hiukan hämmentyneenä paikallaan. "Ei kun mene siihen viereen, että sut nähdään myös", Benjamin kiirehti sanomaan ja viittoi kädellään Hollya siirtymään takaisin ponin rinnalle. "No enkä", Holly pudisti päätään määrätietoisesti. "Äkkiä nyt, kohta se tiputtaa sen!" Kameraa kohti uteliaasti kuikuileva Woodoo oli kuitenkin aikeissa kaikkea muuta kuin pudottaa kyseisen kortin. Sen sijaan parilla suun maiskautuksella puolet kortista oli kadonnut ponin kitaan, joka sai Hollyyn vauhtia. "Ei sitä saa syödä!" tyttö parkaisi ja loikkasi poninsa luokse, pelastaakseen kortti-paran - tai ainakin sen mitä siitä oli vielä jäljellä. Kun kortti saatiin taas takaisin esiin - Woodoon suureksi pettymykseksi - oli se kuin ihmeen kaupalla vielä yhtenä kappaleena, joskin paikoittain ruttuun painuneena sekä kuolasta märkänä. Hetken verran kaksikko katsoi toisiaan, kunnes Ben maiskautti kieltään ja painoi hattunsa lippaa alemmas, peittääkseen huvittuneen hymynsä. "Noh, mitäs sanot? Laitetaanko pelkkä kuva vai lähetetäänkö korttikin vielä?" "Ei tätä voi lähettää", Hollyn ääni pettyneen kuuloinen, mutta sitten tyttö huokaisi ja kohautti olkiaan. "Onneksi on kuva. Lähetetään se vaan." Muutamaa päivää ennen juhlaparin hääpäivää, heidän postilaatikostaan tipahti Australiasta lähetetty kirjekuori. Kuoresta paljastui valokuva, jonka taakse oli kirjoitettu kuulakärkikynällä "Orange Wood's Woodoo, Holly and Benjamin O'Hara congratulate Amy and Billy Center on your marriage and best wishes always!" Valokuvan lisäksi kirjeestä tipahti sitten kuitenkin myös vaaleanpunainen kortti, jonka lapsi oli selvästi piirtänyt. Joskin kortin kunto oli jokseenkin kyseenalainen - liekö postin kuljetuksessa ruttaantunut ja sateessa kipristynyt...
|
|