|
Post by Benjamin on Apr 16, 2019 11:25:59 GMT 1
Inferno "Iffy" Taustatietoja:
|
|
|
Post by Benjamin on Jun 11, 2021 18:30:19 GMT 1
Iffyn pÀivÀkirja, osa 1 "Kahta kertaa kauniimpi kuin kuvittelin" 16.4.2019
Olo oli kuin lapsella jouluna. Uuden hevosen saapuminen on aina jÀnnittÀvÀÀ, oli se sitten yksityinen tai tilan oma hevonen. Olihan O' Haraan uusia tuttavuuksia tullut tasaiseen tahtiin vuoden alusta saakka, mutta etenkin nyt vatsassani lenteli perhosia ja huomasin vilkuilevani tallin seinÀllÀ olevaa kelloa vÀhÀnvÀliÀ. Kuljetuksen pitÀisi saapua hetkenÀ minÀ hyvÀnsÀ.. Se oli jo myöhÀssÀ muutenkin, Kanadan pÀÀssÀ oli tullut jotain ongelmia ja tamman kuljettaminen Australiaan oli viivÀstynyt useammalla pÀivÀllÀ. Kuulin tallin kÀytÀvÀltÀ askelia ja lÀhestulkoon loikkasin toimistostani tulijaa vastaan. Mia kohotti selvÀsti yllÀttyneenÀ katseensa minuun, ja tajusin samantien hillitÀ intoni. EnhÀn ollut edes kuullut auton renkaiden rohinaa pihalla, joten eihÀn se tietenkÀÀn voinut olla hevoskuljetus. "G'mornin'", totesin sen sijaan Mialle hymyillen, stetsonia pÀÀssÀni paremmin asetellen. Yritin piilottaa ÀskeisestÀ innokkuudestani kumpuavan nolouden ystÀvÀllisen hymyn taakse. "Huomenta", Mia vastasi myös hymyillen. Mia oli vasta pari pÀivÀÀ sitten muuttanut O'Haraan hevosensa Yinin kanssa, ja nainen oli ottanut asiakseen olla tallissa varhain aamulla iltaan saakka. YmmÀrsin sen tÀysin, sokean hevosen kanssa on varmasti omat ongelmansa ja haasteensa. Omalla tilallani ei olekaan koskaan ennen tainnut olla tÀysin sokeaa hevosta, mutta toistaiseksi Yin oli vaikuttanut viihtyvÀn ihan hyvin. Ainakin se oli mielellÀÀn kÀynyt karsinaan jaettujen aamuruokiensa kimppuun. Mia jatkoi matkaansa kauniin tammansa luokse, ja kuulin naisen lepertelevÀn Yinille jotain hÀnen kadotessa karsinaan. HengÀhdin syvÀÀn nenÀni kautta ja vilkaisin kelloon uudelleen.
Havahduin uudelleen Ripperin haukahtaessa pihalla pari kertaa, jota seurasi ihan selkeÀ auton ÀÀni. Kiireesti astelin tallista ulos, ja leveÀ hymy levisi kasvoilleni nÀhdessÀni vaalean hevosrekan. KÀvin tervehtimÀssÀ kuskia kÀdestÀ pitÀmÀllÀ jonka jÀlkeen utelin matkasta, ystÀvÀllistÀ keskustelua aikaan saadakseni samalla kun pontevan oloinen nuori mies lÀhti laskemaan rekan lastaussiltaa. Seurasin uteliaana perÀssÀ, ja pian mies talutti lÀhes punaisena hehkuvan tamman rekan kyydistÀ. Tamma oli upea. SilmÀt suurina katselin sen kiiltÀvÀÀ karvapeitettÀ, miten se tanssahteli kepoisasti taluttajansa ympÀrillÀ terÀvÀt korvat pystyssÀ ja sieraimet kevyesti vÀristen matalan hörÀhtelyn mukana. Mies ojensi riimunnarun minulle, ja tarjosi seuraavaksi kynÀÀ allekirjoittaakseni kuljetuksen onnistuneeksi. Puumerkin paperiin lyötyÀni katseeni palautui Infernoon, joka seisoi jalat tukevasti maassa ja pÀÀ korkealla kun se kÀsitteli ympÀrillÀÀn olevaa uutta paikkaa. Hevosrekka lÀhti jatkamaan matkaansa, kyydissÀ oli ollut vielÀ pari hevosta, jotka varmasti halusivat jo kiireesti jaloittelemaan myös.
"Hoojaa.. Ain't ye a beaut", hengÀhdin tyytyvÀisenÀ tammaa lÀhtiessÀni taluttamaan tallia kohti. Iffyn tarkkaavaiset silmÀt poukkoilivat tallin tiluksista minuun, takaisin talliin, ja taas minuun. Vastaan juokseva Ripper sai sen kavahtamaan taaksepÀin, ja yhdellÀ kÀskyllÀ koira tajusi jÀÀdÀ aloilleen. Annoin Iffyn ottaa oman aikansa koiraa tutkiakseen, ja useampi minuutti me saatiinkin pihalla seistÀ. Onneksi olin kerennyt Mian avustuksella viemÀÀn muut hevoset jo pihalle, etteivÀt ne joutuneet odottamaan meitÀ.
Talliin pÀÀstyÀmme Iffy pÀÀsi sen uuteen karsinaan, jossa tamma jÀi nuuhkimaan jokaista mahdollista nurkkaa lÀpikotaisin. JÀtin tamman tutkimaan paikkoja itsekseen palatessani toimistolle. PitÀisi kÀydÀ taas tarhajÀrjestyksen kimppuun. TÀtÀ vauhtia niitÀ pitÀisi alkaa pystyttÀmÀÀn lisÀÀ. Onneksi niille oli tilaa, mutta pystyttÀminen kestÀisi taas monta pÀivÀÀ. Istahdin toimistotuolille ja vedin paperini esille. SilmÀni pysÀhtyivÀt Dopen nimen kohdalle. Heh. Huvittavaa sinÀnsÀ, ettÀ Iffykin oli punainen. Dopen jÀlkeen olin vannonut, etten enÀÀ koskaan ostaisi uutta hevosta ilman, ettÀ kÀvisin itse paikan pÀÀllÀ sen nÀkemÀssÀ. IffystÀ en ollut nÀhnyt edes kuvaa, mutta tamman myynti-ilmoitus oli otsikoitu "harvinainen tamma". Tottakai se oli vienyt mielenkiintoni, ja ÀkkiÀkös oli kaupat tehty. Toivottavasti sen joutuisi katumaan tÀllÀkin kertaa. Dopen myyminenkin on kÀynyt mielessÀ useasti, mutta tuskinpa kukaan sellaista hapanta ruunaa itselleen haluaisi. TÀÀllÀ se on kuitenkin jo tuttu ja sen kÀyttÀytyminen tiedetÀÀn.
PÀÀdyin laittamaan Iffyn ykkös tarhaan, joka oli viimeinen vapaana oleva tarha. Toivottavasti se ja Yin voitaisiin siirtÀÀ tarhaamaan yhdessÀ mahdollisimman pian, ettÀ saataisiin pitÀÀ edes yksi tarha vapaana varmuuden vuoksi. EhkÀ sitten kun molemmat ovat kotiutuneet, ja saisin Mian kanssa katsottua, miten ne tulevat juttuun vaikka vierekkÀisissÀ tarhoissa ensin. Sen sijaan Nando minua mietityttÀÀ. NÀyttÀvÀ musta ori on hieno lisÀ O' Haran hevosiin, mutta sen ratsukoulutuksen edetessÀ minusta tuntuu, etten oikeasti tee sillÀ mitÀÀn. Ori on vÀhÀn turhan raskas moneen kÀyttöön, jota O'Haran hevosten tulisi ensisijaisesti olla. PitÀisi Dineolta kysyÀ sieltÀ suomesta, tietÀisikö hÀn ketÀÀn, jolle mahtava shire kelpaa.
HyvÀn tovin kuluttua pÀÀtin viedÀ Iffyn tarhaamaan. Ei sitÀ raaskisi sisÀllÀ pitÀÀ koko pÀivÀÀ pitkÀn kuljetusmatkan jÀlkeen. Kiinnitin narun tamman riimuun ja lÀhdin kuljettamaan sitÀ tarhalle. Muut hevoset huomattuaan tamma pÀÀsti kimeÀn, pitkÀn hirnahduksen, johon sen tulevat tarhanaapurit vastasivat. Myös tien toisella puolella olevat Taka ja Donna siirtyivÀt aitoihinsa nojailemaan nÀhdÀkseen uuden hevosen paremmin. Iffyn tarhaan pÀÀstettyÀni se otti pari raviaskelta eteenpÀin hÀntÀ pystyssÀ, kunnes se seisahtui ilmaa nuuhkimaan pÀÀ ylhÀÀllÀ. Hienon hevosen minÀ itselleni onnistuin hankkimaan, pakko myöntÀÀ.
|
|
|
Post by Benjamin on Oct 9, 2021 17:24:23 GMT 1
Lokakuu, 2021
Hennot auringonsÀteet seilasivat Benjaminin iholla. Ne pilkottelivat puiden lehtien lomasta, jotka puolestaan tanssahtelivat iloisesti jo vÀhitellen lÀmmenneessÀ tuulessa. KesÀ oli melkein saapunut. Benjamin huokaisi. HÀn makasi selÀllÀÀn laitumen vihreÀn ruohon seassa, kÀdet pÀÀnsÀ alla ja lierihattu vierelleen asetettuna.
Mies ei saattanut uskoa, ettĂ€ vasta reilu vuosi sitten samaista taivaanrantaa oli varjostaneet synkĂ€t savupilvet maastopalojen roihutessa vain kuvaannollisen kivenheiton pÀÀssĂ€. Ajatuskin puistatti. SitĂ€ epĂ€varmuutta ja pelkoa tulevasta Benjamin ei koskaan enÀÀ halunnut tuntea uudelleen. MitĂ€ tehdĂ€, jos liekit ylttĂ€isivĂ€t OâHaran tilalle asti? Minne kaikki hevoset? EntĂ€pĂ€ Benjaminin elĂ€mĂ€ntyö, hĂ€nen intohimonsa, tulevaisuutensa? Mies oli kuullut tarinoita, miten perheet olivat joutuneet pakenemaan kodeistaan ja jĂ€ttĂ€mÀÀn elĂ€imensĂ€ taakseen, pÀÀstĂ€mÀÀn ne aitauksista vapauteen ja vain toivomaan, ettĂ€ ne selviĂ€isivĂ€t tulimeren kynsistĂ€.
Ben oli nĂ€hnyt sen hĂ€vityksen minkĂ€ maastopalot saivat aikaan. Karrelle palanutta maata silmĂ€nkantamattomiin. Paksu kerros tuhkaa, raunioita, ruhoja, luurankoja. Luonnon elĂ€imiĂ€ jotka pakenivat paniikin vallassa, savu tunkeutuen niiden keuhkoihin, lieskat nuollen aivan niiden kintereillĂ€, silmĂ€t vauhkoontuneet ja valtavatâŠ
Miehen viereltĂ€ kuului rauhallinen pĂ€rskĂ€hdys. Se sai Benin herÀÀmÀÀn takaisin siihen hetkeen ja kÀÀntymÀÀn katsomaan vieressÀÀn laiduntavaa punaista tammaa. âHei, tyttöâ, Ben sanahti hymyillen. Iffy ravisti pÀÀtÀÀn karkottaakseen ympĂ€rillÀÀn surisevan kĂ€rpĂ€sen pois, ennenkuin se kÀÀntyi katsomaan BeniĂ€. âNiin, oot oikeessaâ, Ben myhĂ€ili ja siirsi katseensa takaisin taivaalle. VaaleansinistĂ€ taivasta pitkin lipui muutama pilvenhattara, vailla mitÀÀn kiirettĂ€. âTurha sitĂ€ on enÀÀ murehtia.â
Iffy huokaisi pehmeÀsti, kuin mukaillakseen Benin sanoja ja laski pÀÀnsÀ takaisin ruohikkoon.
Niin.. KesÀ oli tosiaan tulossa. Talvi ei ollut kovinkaan ankara sinÀ vuonna. VÀhÀluminen, mutta tuulinen. HyvÀ niin.. Australia ei kaivannut enempÀÀ luontoÀidin kuritusta, ei ennen kuin ihmiset pystyivÀt palaamaan takaisin tÀysin normaaliin elÀmÀÀnsÀ.
Benjamin pyörĂ€hti vatsalleen ja jĂ€i katselemaan Iffyn ruohon nyppimistĂ€. âMitĂ€ sanoisit, jos oltaisiin tĂ€ssĂ€ koko pĂ€ivĂ€?â Iffy jatkoi syömistÀÀn. âHyvĂ€ ajatusâ, Benjamin hymyili pehmeĂ€sti tammalleen. EipĂ€ hĂ€n osannut aikanaan sitĂ€ ostaessa arvata, miten arvokas ystĂ€vĂ€ siitĂ€ tulisi..
âBeeen!â tallin suunnalta kajahti. âPahusâ, Ben murahti. HĂ€n tunnisti ÀÀnen. Dinin kireĂ€ ÀÀni tarkoitti tarkalleen sitĂ€, ettĂ€ Ben oli myöhĂ€ssĂ€ töistĂ€. Olihan hĂ€n tainnut lupautua työskentelemÀÀn Bambin kanssa tĂ€nÀÀn.. VĂ€hin ÀÀnin mies kÀÀntyi takaisin selĂ€lleen ja veti stetsonin kasvojensa eteen. âĂlĂ€ kerro ettĂ€ oon tÀÀllĂ€â, Ben kuiskasi Iffylle. Korvaansa kÀÀntĂ€mĂ€ttĂ€ punainen tamma otti pari askelta eteenpĂ€in, peittĂ€en Benin varjonsa alle, melkein kuin se olisi ymmĂ€rtĂ€nyt miehen sanat..
|
|