|
|
Post by Benjamin on Jun 11, 2021 18:51:19 GMT 1
Ivonette BW "Bambi" Taustatietoja:
|
|
|
|
Post by Benjamin on Oct 9, 2021 17:58:10 GMT 1
tarina Bambin saapumisesta
|
|
|
|
Post by Benjamin on Oct 9, 2021 17:58:36 GMT 1
07.10.2021“Pahus”, Benjamin murahti jo toistamiseen samana päivänä. Vain hetkeä ennen Dineo oli viimein löytänyt Benjaminin makaamasta laitumelta, huudeltuaan miestä ja etsittyään tätä viimeisen puolituntisen joka puolelta tonttia. “Mä vannon”, Dineo oli uhonnut silmät kiukusta salamoiden. “Aikuista miestä saa aina hakea. Sinun tilasi tämä on, kanna vastuusi!” Sitten Dineo oli marssinut pois, kädet tiukkoihin nyrkkeihin puristettuna. Benjamin oli vain pyöräyttänyt silmiään ja sitten hymähtänyt hymyssä suin Dineon loittonevalle selälle. He molemmat tiesivät, että parin päivän päästä Dineo saisi taas kyntää jokaisen laitumen läpi Beniä etsiessään.. Nyt siinä, kuvankaunis, täplikäs Bambi naruriimu valmiina päässään odottaen töihiin lähtöä - kyllä, odottaen. Asia, jonka eteen Benjamin oli tehnyt hurjan paljon töitä siitä päivästä lähtien kun Bambi tilalle saapui - Benjamin viimein tajusi kaivaa kännykkänsä esiin. Hän näki että Surray oli soittanut hänelle toistamiseen melkein tunti sitten. Siitä oli pian kaksi vuotta kun Surray oli muuttanut Kanadaan poikansa Patrickin kanssa. Benjamin oli äärimmäisen iloinen siitä, että yhteys serkkuunsa oli säilynyt muuton jälkeen. Jos ei ihan viikottain, niin ainakin parin viikon välein Benjamin yritti vähintäänkin laittaa viestiä tai soittaa Surraylle, joka myös soitti usein Benille. Harvoin kahta kertaa, tosin. Yleensä jos Ben ei vastannut ensimmäisellä soitto yrityksellä Surray jätti asian siihen ja jäi odottamaan että Ben soittaisi takaisin, tai vaihtoehtoisesti laittoi viestin perään ja kertoi lyhyesti millä asialla oli soittamassa. Benin mielen perukoilta alkoi kohota ikävä tunne. Miksi Surray oli soittanut kaksi kertaa? Ja niin lyhyellä aikavälillä? Miksei hän ollut laittanut viestiä ja kertonut mistä oli kyse? Miksei Ben ollut voinut kantaa puhelinta mukanaan myös laitumelle? Asia vaikutti kiireiseltä. Oliko jotain sattunut? Kyllähän Surray tiesi että hän voisi aina pyytää Beniltä apua missä vain, oli kyse sitten rahasta tai Patrickista tai mistä tahansa. Bambi sai jäädä odottamaan karsinaansa, kun Ben lähti rivakasti vuorostaan etsimään Dineota. Naista ei tarvinnut kauaa etsiä, sillä hänellä oli kädet täynnä paperitöiden kanssa tallin toimistossa. Hevosille pitäisi alkaa taas varaamaan kengityksiä ja vuoluja, raspauksia, Sozi pitäisi tutkia läpikotaisin sillä ori ei tahtonut alkaa keräämään lisää painoa vaikka mitä oli jo yritetty, ja niin edelleen.. “Surray oli soittanut”, Ben älähti heti toimiston ovelle päästyään. Dineo näytti yllättyneeltä. Hän selvästi odotti jatkoa, mutta kun sitä ei tullut hän rypisti kulmiaan. “Niin?” “Mitä niin?” “Että mitä sitten, kyllähän hän on ennenkin soittanut.” “Mutta nyt kaksi kertaa”, Ben huomautti ja oikein kohotti kännykkäänsä Dineolle näytiksi, vaikka heillä oli välimatkaa melkein kaksi, kolmekin metriä. “Eikä mitään viestiä.” “Joten…?” “Jos jotain on sattunut.” Huoli Benjaminin äänessä oli aitoa. Se sai Dineon hymyilemään myötätuntoisena. “Älä huoli”, nainen vakuutteli. “Eiköhän siellä ole kaikki ihan hyvin. Kyllä hän soittaa uudelleen kun vain saa tilaisuuden.” “Luuletko..?” “Olen varma. Noniin, menehän siitä nyt, Bambi ei malta odottaa ihan ikuisuutta.” Juuri samassa tallin puolelta kuului käskevä kolahdus, kun kyseinen tamma kopautti etukavionsa karsinan ovea vasten. Se saattoi olla edistynyt kärsivällisyydessään, mutta rajansa kaikella... Ben päätti uskoa Dineota ja rauhoittaa hermonsa. Etenkin Bambin kanssa työskennellessään hänen pitäisi pystyä olemaan varsinainen zen master. Matkalla takaisin tamman karsinalle Benjamin päätti kuitenkin vielä lähettää Surraylle tekstiviestin. Ey.
En kuullut kun soitit. Kaikki ok?
Soita kun voit.
|
|
|
|
Post by Benjamin on Oct 11, 2021 19:56:47 GMT 1
Bambin kanssa työskentely oli antoisaa. Tamma ravasi liidokkain, matkaavoittavin askelin pyöröaitauksessa. Sen häntä oli noussut pystyyn, mutta sen askellus oli letkeää, hallittua. Bambi tahtoi jopa hetkittäin venyttää kaulaansa alas, turpa melkein maata viistäen. Vaikkakin se teki tamman menosta kovin etupainoista, Benjamin soi sen sille. Parempi niin, että Bambi venyttää ylälinjaansa vapaasta tahdostaan etupainoisena kulkien, kuin ettei se malttaisi rentoutua hetkeksikään, vaan tikittäisi menemään kuin ompelukoneen neula.
Bambilla ei oltu juuri ratsastettu sen jälkeen kun tamma saapui ranchille. Pelkkä muutto oli ollut sille niin iso järkytys, että ensimmäisen kuukauden Bambi oli oikeastaan saanut vain olla ja kotiutua. Sitä käsiteltiin kyllä päivittäin, vietiin laitumelle ja takaisin, harjattiin silloin tällöin ja vain rapsuteltiin. Benjamin tahtoi aloittaa sen kanssa samalla tavalla kuin niiden hevosten, joilla oli hankala menneisyys ja luotto ihmiseen oli rikkoutunut. Bambi onkin yksi niistä hevosista joka sai Benin kyseenalaistamaan omaa koulutustapaansa. Vaikkakin se metodi tuntui toimivan ja tuottavan tuloksia, Benjamin ei millään saanut Bambiin toivomaansa yhteyttä. Vei kuukausia ennenkuin tamma alkoi näyttää oikeaa persoonaansa, oikeaa luonnettaan. Hetken Ben ehti jo epäillä onko siellä edes sen kaiken rauhattomuuden takana mitään..
Vähitellen oikeanlainen koulutus rytmi on alkanut Bambinkin kanssa löytymään. Lähdettyään muuttamaan omaa toimintaansa aina vain pehmeämmäksi Bambi alkoi vastata Benin pyyntöihin ihan eri tavalla. Mitä vähemmän siihen laittoi painetta, sitä paremmin tamma hakeutui kontaktiin. Sen niin kovin ahdistuneelta vaikuttava mielentila oli alkanut laskea, joka sai Benin miettimään miten syvässä ahdistuksen ja stressin kierteessä Bambi olikaan ollut. Se oli ollut O'Harassa pian kaksi vuotta, ja nyt vasta sen kierrokset alkoivat laskea..
"Hieno, hyvä", Ben kehui tammaa pehmeällä äänellä Bambin pärskähdellessä pari kertaa. Ben suoristi hiukan kumarassa ollutta selkäänsä ja pysähtyi. Tamma peilasi välittömästi miehen liikkeet pysähtymällä ja kääntymällä katsomaan häntä. Sen ilme oli valpas, utelias, vastaanottavainen. Kaikkea sitä, mitä Ben siltä toivoikin.
Benjamin työskenteli itse Bambin kanssa edelleen pääasiallisesti, mutta myös Dineo pystyi jo tekemään sen kanssa pyörössä harjoituksia hyvin tuloksin. Kun harjoitukset pysyivät helppoina ja tuttuina Bambi suoriutui niistä todella hyvin. Heti kun rimaa alkoi kohottaa ja siltä alkoi vaatia enemmän tamman kierrokset alkoivat kohota. Sen kanssa edettiin siis hitaasti, joka oli toisaalta hauska vastakohta, tamman itsensä ollessa niin, niin nopea liikkeistään. Maastakäsittelyn lisäksi Ben lähti satunnaisesti Bambin kanssa meren rannalle. Siitä Bambi piti. Siltä ei vaadittu mitään, se sai mennä juuri siinä muodossa, juuri sitä vauhtia, juuri niin pitkään kuin se itse halusi. Benjamin antoi sen mennä, miehen ollessa kevyessä istunnassa yrittäen olla häiritsemättä tamman liikkeitä. Ben oli todennut sen olevan hyväksi Bambin päälle sekä keholle, että joskus tamma pääsi juoksemaan niin lujaa kuin siitä ikinä lähti. Ja se teki myös hyvää Benin päälle.
Bambin ilmeessä oli jotain pilkettä, innostunutta mutta kohteliasta. Benjamin katseli sitä hetken.
"Haluatko sä lähteä nyt rannalle?" Ben kysyi lopulta. Bambi katsoi häntä edelleen, korvat niin pystyyn kohotettuina kuin mahdollista. Enempää miettimättä Ben kävi hakemassa tallista tammalle satulan, vaikka hän oli juuri ollut aikeissa lopettaa sen kanssa siltä päivältä.
Meren rannalla käyvä tuuli sai Benin käsivarret nousemaan kananlihalle. Kylmä viima tuntui käyvän luihin ja ytimiin asti, sekä se kuljetti mukanaan meren tuoksua. Bambi oli kävellyt - kyllä, kävellyt - tilan pihapiiristä pitkin, harppovin, mutta kuitenkin melko rennoin askelin. Sen korvat pysyivät visusti tötteröllä. Vähän ajan kuluttua Bambi itse siirtyi raviin, kun se kuuli meren rantaa vasten lyövän aallokon. Ben kevensi sen mukana, naruriimusta lähtevät ohjat pitkinä tamman kaulaa vasten roikkuen.
Ben rakasti merta. Hän rakasti myös luontoa, kaikkea sitä mitä äiti Maa oli heille suonut. Mies katseli meren takana, taivaanrannalla näkyvää tummempaa pilvikerrosta. Kenties myöhemmin voisi odottaa lämmintä sadetta.
Bambin askel alkoi rivakoitua. Se pärskähteli innoissaan, ja käänsi toista korvaansa taaksepäin Beniä kohti. Se oli selkeä merkki Benille, tamma kysyi että joko he voisivat mennä. Ben kohottautui jalustimien varaan, nojautui vähän eteenpäin ja otti tamman harjasta molemmin käsin kiinni.
"Mennään", mies sanoi matalalla, varmalla äänellä Bambille.
Sillä samalla sekunnilla Bambi suorastaan räjähti. Hetken verran se tuntui niiaavan takaosalleen, etujalat muutamien senttien verran nousten maasta ilmaan, ennenkuin se venytti koko runkonsa niin pitkäksi kuin mahdollista ja ponnisti eteenpäin.
Vesi alkoi valumaan Benin silmistä hetkessä, ja mies joutui nappaamaan toisella kädellään stetsoninsa lierestä kiinni ennenkuin vastaan tuleva ilmavirta veisi sen mennessään. Kaksikko kiisi pitkin rantaviivaa, niin että ohi vierivät maisemat muuttuivat epäselviksi ja tuuli ulisi korvissa.
Benjamin hengitti syvään. Bambin kaviot takoivat armottomasti pehmeää hiekkaa vasten, jättäen vain pölypilven mennessään. Ben tunsi miten hänen oman sydämensä syke kiihtyi. Adrenaliini alkoi virrata hänen suonissaan. Sillä hetkellä ei ollut muuta kuin hän ja hevonen.
Sitten Bambi alkoi hidastaa. Benjamin antoi sen, ja vähitellen tamma siirtyi raviin. Muutamia kymmeniä metrejä he vielä ravasivat, ennenkuin Bambi siirtyi kokonaan käyntiin. Se pärskähti jälleen ja lipoi huuliaan, kasvoillaan tyytyväinen ilme. Tamman kyljet kohoilivat kiivaasti sen tiheän hengityksen mukana, Ben saattoi tuntea sen jalkojaan vasten. Mies kumartui silittämään Bambin hiestä kostunutta kaulaa. Kylmät väreet juoksivat hänen selkäänsä pitkin tuulen puhaltaessa uudelleen, mutta hymy kareili hänen kasvoillaan. Kääntäessään Bambin takaisin kotia kohti Ben ei voinut kuin hengähtää tyytyväisenä.
|
|
