Pääsiäismaasto 21.4.

meera - Rosegold

Theodore - [*a href="http://rauolin.heppa.fi/fi/Rauolin/"]Rauolin[/a]

Senja - 90's Miracle

Tuotos:

Pääsiäismaasto 21.4

Saavuin talliin aikaisin aamulla. Niin aikaisin että saapuessani tallille kukaan ei ollut vielä liikkeellä. Vilkaisin kelloa ja avatessani tallin pääoven kello löi puoli kuusi. Jätin tallin oven auki ja pian monta silmäparia katseli kun kävelin pitkin käytävää kenkieni pohjat hieman kopisten. Astelin suoraan lantalaan jossa kottikärryt ja talikko odottelivat minua. Tartuin kärryihin ja vetäen syvään henkeä korjasin kurssini kohti ensimmäistä karsinaa, Olympian karsinaa.

Avasin karsinan oven ja pian tasainen hörähdys sai minut hymyilemään. Tamma tökki minua turvallaan kerjäten rapsutuksia ja muutaman hellittelykerran jälkeen työnsin mustankimon pois edestä astuen karsinaan.
"Noh, eikai tässä auta muu kuin laittaa talikko heilumaan!", totesin tammalleni joka katseli hieman kummastuneena touhujani. Kun olin viskellyt lannat ja likaiset turpeet kärryihin siirryin Bryanin karsinaan. Ori haukotteli ja tottuneesti väistyi tullessani siivoamaan sen jätöksiä. Se tutki taskujani mutta herkkujen sijasta se löysi vain puhelimeni jonka nappasin siltä pois ennenkuin sekin lentäisi lannan mukana kärryyn. Sieltä en sitä haluaisi tonkia vaikka hevosia rakastinkin!

Kun olin siivonnut hevosteni karsinat siirryin siivoamaan vielä muidenkin bokseja. Olihan minulla aikaakin vielä ennen muiden tuloa tallille. Kuitenkin siivottuani Bellen, Tacon, Galan, Woodoon ja Coren karsinan luovutin ja istahdin tuulettimen eteen painaen sen puhaltamaan täysillä. Hiki valui otsaani pitkin ja istuttuani tovin kävin kaatamassa ylitäytetyn kärryn lantalaan. Vilkaisin kelloa ja se näytti 7.15am. Pian kuulinkin askeleita pihalta ja sisään astui Benjamin venytellen käsiään.
"Huomenta aamuvirkku", mies sanoi hieman hämmentyneenä siitä ettei ollutkaan ensimmäinen.
"Huomenta vaan", tokaisin takaisin ja aloin jakamaan hevosille mössöjä ja puuroja. Benjamin tarttui itsekin ripeästi tuumasta toimeen ja jakeli heinät verkkoineen hevosille. Kun tyytyväinen mussutus täytti koko tallin kerkesimme jutella hiukan päivän suunnitelmasta tarkemmin.
"Mites meinaat että matka menee?", kysäisin Benjaminilta huuhdellessani Olympian ja Bryanin ämpäreitä.
"Noh porukkaa ei ole liikaa joten oletan onnistunutta ja opettavaista matkaa", hän jatkoi ja otti kädestäni ämpärit laittaen ne omille paikoilleen. Keskustelimme myös kuinka ratsastajia hevosineen tuli myös muualta ja millaisiahan he mahtaisivat oikein olla. Kun olimme aikamme jutelleet veimme hevoset ulos ja kerroin Benjaminille siivonneeni jo osan karsinoista. Hän kiitti ja sanoi hoitavansa loput jääneistä itse minun hoitaessa pihatot myöhemmin hänen kanssaan. Onnekseni Amy huudahti juuri tuolloin tervehdyksensä ja pakenin paikalta kertoen että Amy auttaisi varmaan mielellään. Leikkisästi nainen alkoi nauramaan ja vitsaili kuinka hän retkellä kostaisi tämän jotenkin. Nauroin takaisin ja suuntasin matkani kohti varustehuonetta.

Kasasin mukaani Olympian harjapakin sekä kärpäsloimen ja lähdin vasta tulleen hevoseni karsinalle hyräillen laulua joka jäi soimaan päähäni jo jokin aikaa sitten. Karsinalla Olympia söi maasta heinää aloittaessani harjausta. Kävin tamman perusteellisesti läpi ja siirryin kavioihin. Rauhassa etenin lautasilta kohti kaviota ja ratsuni nosti jalkansa nätisti ylös kuten olemme harjoitelleet. Levitin kärpäsloimen sen ylle ja lähdin taluttamaan letkeästi kävelevää tammaa kohti tarhoja.

Kun Olympia käveli heinäkasansa luo lähdin takaisin talliin. Nyt hain käytävälle Bryanin ja matkalla huomasin juuri ne ratsastajat jotka olivat tulleet muualta. Tervehdin heitä ja tallissa katselin heidän hevosiaan. Avatessani Bryanin karsinan huomasin senkin kummastelevan uusia tulokkaita, niin kaksi- kuin nelijalkaisiakin. Sujautin riimun sen päähän ja talutin pesuboksiin. Sitten kipaisin varustehuoneeseen hakemaan orini nivelsuitset, koulusatulan lisävarusteineen sekä olympia-merkkiset mustat jänne- ja hivutussuojat. Ja tietysti harjapakin. Palatessani takaisin Bryan kuopi kärsimättömänä maata mutta laskiessani tavarat paikoilleen se lopetti. Aloitin harjaamisen ja orin karva oli onnekseni melko puhdas joten pääsin nopeasti varustamaan. Laskiessani satulahuopaa orin selkään se hirnahti yhdelle tallin uusista ratsuista ja säikähdin. Naurahdin hermostuneena ja laskin seuraavaksi satulan tarkistaen kaikkien olevan kohdallaan kahteen kertaan. Kiristin satulavyön reikä kerrallaan pitkin hoitoprosessia ja kun viimeisenä laitoin suitset orille kiristin vyön viimeiseen reikään. Kiinnitin suitsien soljet ja tarkistin suojien olevan vielä kunnolla. Kun kaikki oli kunnossa vaihdoin itselleni ylle saappaani kannuksineen, hanskat sekä kypäräni napaten käteeni orin riimun sekä narun. Kun olin valmis suihkaisin Brynelle vielä ötökkäsuihketta paljaille alueille ja siirsin tavaramme orin karsinan eteen. Sitten talutin nelijalkaiseni pihalle odottamaan muiden kanssa.

Pihalla annoin Bryanin nyhtää ruohoa maasta ja laitoin samalla mukaan ottamani eväät paremmin pieneen reppuuni jonne laitoin myös riimun ja narun. Pian Benjamin tekikin nimenhuutoa ja nousimme ratsujemme selkään. Minä tulin jonon viimeisenä Amyn kanssa, olimmehan sentään kulkeneet miltei jokainen kerta maastossa yhdessä. Juttua lensi ja nautimme käynnin keinuttaessa meitä matkallamme eteenpäin. Pian kiristin ohjia ja kaikki nostivat ravin. Pitelin Bryania jolla oli tapana näyttää ja kerskailla muille, sen lisäksi että se inhosi olla viimeinen mikäli vauhti oli käyntiä kovempaa. Pitelin oria kunnes olin hiestä märkä ja se alkoi ottaa ravin sijasta korkeita ja pikaisia laukka-askelia. Sitten se kuitenkin palasi raviin ja huokaisin helpotuksesta muiden hidastaessa takaisin käyntiin.

Mentyämme suoraa muutaman kilometrin saimme luvan laukata. Ratsukot jotka eivät halunneet laukata väistivät tien vasempaan sivuun ja muut saivat poistua ravaamalla ohitse ennenkuin aloittivat laukan. Pysähtymispaikaksi oli sovittu iso kivi joka tuli noin kilometrin päässä vastaan. Nautin laukatessa tuulesta joka löi vasten kasvoja viilentäen ja tuoden vapauden tunteen. Jouduin kuitenkin pian hidastamaan ja jäin odottamaan muutaman muun ratsukon kanssa Benjaminia ja muita. Kun he vihdoin olivat näköpiirissämme tervehdimme vilkuttamalla ja palasimme kaikki paikoillemme. Matka jatkui vielä hetken suoralla jonka jälkeen maasto muuttui hieman vuoristomaisemmaksi. Tie oli edelleen helppokulkuista hevosille ja jotkut jopa innostuivat jo pienestä kiipeilystä. Onneksi Bryan ei siitä niin välittänyt vaan se ennemminkin tutkaili maisemia. Pian tulimme kohtaan jossa oli myös mahdollisuus kiivetä jyrkkä mäki seuraavalle stoppipaikalle. Mahdollisuus oli myös mennä helppokulkuista reittiä mutta valitsin jyrkän polun. Jouduin hieman antamaan Bryanille rohkaisua ja painoin pohkeeni sen kylkiin niin että orin jalat alkoivat liikkua. Huomasin että viimeisellä metrillä Bryan alkoi uupua ja kannustin sitä kiipeämään loppuun asti. Lopulta ylhäällä kehuin suoritusta ja kiitin oria kunnolla. Laskeuduin alas satulasta taluttaen oria lähemmäksi edessäpäin näkyvää merta. Se kimalteli kauniisti auringonvalossa ja näin aaltojen puskevan yli kivien vaahtoavana ja lopulta huuhtoutuvan rantaan. Huokaisin ihastuksesta ja Benjaminin huutaessa matkan jatkuvan olisin halunnut mielummin jäädä katselemaan tuota niin kauniin näköistä maisemaa.

Laskeuduimme alas ja tälläkertaa kaikki tulimme helppokulkuista polkua pitkin. Pysähdyimme pidemmäksi aikaa seuraavalle taukopakkalle jossa laskeuduin satulasta ja vaihdoin orin suitset riimuun sitoen sen kiinni niin että se sai nyhdettyä maasta ruohoa. Kun kaikki olivat lopulta alhaalla ja hevoset kiinni aloitimme syömään eväitämme jutellen jo taittuneesta matkastamme.
"Huippu kivaa!", yksi sanoi kun taas toinen vastasi enemmän pelokkaasti. Kaikenkaikkiaan kaikilla oli hauskaa ja halusimme tietää mitä muuta matka toisi eteemme. Lisää jyrkkiä mäkiä vai kenties vaarallisia eläimiä?

Levähdettyämme hetken vaihdoin Bryanille suitset takaisin ja tungin riimun reppuun. Nousimme kaikki takaisin satuloihin ja käänsimme hevoset kohti lähellä olevaa puroa. Kävelimme sitä kohti Benjaminin kertoessa historiaa ja yleistietoa maisemista joita parhaillaan ohitimme. Purolle saapuessamme osa hevosista halusi juosta veteen mutta hetki oli tarkoitettu juomiseen. Juotimme hevosia pari minuuttia ja jotkut joivat itsekin hieman lisää. Itse istuin satulassa ja tunsin orini pienetkin liikkeet allani. Hetken kulutta se nosti tumman päänsä ylös purosta ja palasimme takaisin paikoillemme ja jatkoimme matkaa.

"Ja nyt saavumme eukalyptusmetsään!", Benjamin esitteli ja aloitti kertomaan paikan historiasta. Kummastelin karvaturreja ja ne kummastelivat minua. En ihmetykseltäni halunnut keskittyä niiden laskemiseen mutta keskityin siihen kuinka erilaisia ne olivat yksilöinä. Yksi jopa yritti sanoa jotain ja naurahdin sen hauskalta kuulostavalle äännähdykselle. Jätimme taaksemme pian mahtavan metsän ja koalat ja jatkoimme matkaa kohti merenrantaa jota olin niin ihastellut. Aallot hipoivat orini jalkoja laukatessamme rantaviivaa pitkin saatuamme luvan laukata. Bryan oli todella nopea ja kisasimme Amyn ja yhden toisaalta tulleen ratsukon kanssa. Pian kuitenkin hidastimme sillä näimme edessämme merileijonia kivillä ottamassa aurinkoa. Benjamin oli kertonut että ne saattaisivat olla näkösällä. Ne olivat suloisen näköisiä mutta kunnioitusta herättäviä olentoja ja Bryankin katseli eläimiä värähtämättä. Pian käännyimme takaisin jättäen merieläimet rauhaan ja lähdimme uittamaan hevosiamme vasta hieman kauempana. Bryan asteli veteen innoissaan pisaroiden roiskuessa ympäriinsä. Mustanrautiaani päätti jopa tehdä pientä vesitreeniä ja otimme muutaman ravi- ja laukkapätkän kauempana muista. Palasimme takaisin rantaa pitkin ja kuivattelimme auringossa muita odotellen.

Kun oli taas aika lähteä oli aurinko jo hieman kerennyt laskea. Ilma viileni ja ollessamme suurinosa ratsukoista märkiä alkoi iltatuuli viilentää hieman liikaakin. Nopeensimme matkan tahtia ja ravatessamme kohti tallia viimeisenä määränpäänämme näimme muutamia lepakoita lentelemässä pimeimmissä kolkissa. Osaa ne hieman kammottivat mutta itse koin nekin mielenkiintoisiksi eläimiksi. Bryan tosin ei nauttinut siivekkäistä ja nousi pystyyn yhden lentäessä suoraan edestämme. Sain orin kuitenkin takaisin maihin vaikka loppumatkan se olikin jännitynyt ja kireä. Kun tallipiha alkoi häämöttää olivat ratsastajatkin niin väsyneitä että puheensorina oli jäänyt kauas ja nyt vain heinäsirkkojen soitto sävelsi kävelymatkaa muutaman metrin. Laskeutuessamme satuloista jäi Benjamin auttamaan hevosten hoidossa ja sanoi sopivansa huonejärjestelyt vierastiloissa kaikkien vieraiden ollessa valmiita. Minä ja Amy jäimme Bellen ja Bryanin kanssa ulos odottamaan tallin täyttyessä puunaamisella ja varusteiden riisumisella. Kun väsyneitä ratsastajia alkoi lipua ulos tallista talutimme Amyn kanssa hevosemme talliin. Kiitin ystävääni hyvästä matkasta ja jatkoin seuraavaani toiselle puolelle tallia.

Taluttaessani oria pesuboksiin se kavahti nostaen päänsä korkealle silmät pyörien. Sen etuset kauhoivat matalalla ilmaa ja satulan toinen jalustin valahti alas. Kun Bryan oli taas kaikilla jaloillaan maassa kiinni niputin jalustimen takaisin pakettiin ja rauhassa ohjasin ratsuni pesupaikalle uudestaan. Tälläkertaa se onnistui vaikka olihan Bryne edelleen säikyn oloinen. Laitoin riimun sen märälle kaulalle ja kytkin ketjut kiinni. Sitten otin orilta suitset pois ja pujottelin riimun paikoilleen. Laskin suitset niin etteivät ne kastuisi enempää ja siirryin satulan puoleen. Nostin sen huopineen suitsien alle odottamaan, ja irroitettuani suojat heitin ne satulan eteen. Nyt orini oli täysin pestävissä ja se taisikin odottaa hieman lämmintä pesua sillä se tiesi että minulla oli tapana tehdä niin. Suomen kylmillä keleillä toki asia hoidettiin aivan eri tavalla mutta Bryan osasi kuitenkin odottaa mitä tapahtuisi. Kipaisin kaikki varusteet varustehuoneen puolelle ja nappasin mukaani samalla catago fir-tech hoitavan loimen ja four season loimen. Palasin takaisin Bryanin luo ja kaivoin jättämäni harjapakin Bryanin eteen jonka jälkeen kaivoin esiin kumisuan jättäen kypärän ja hanskat varusteiden luo. Sitten laskin vettä letkusta hieman kovemmalla paineella ja aloitin kastelemaan Bryania hieromalla samalla kumisualla hieman kovemmilla otteilla. Ori alkoi nojaamaan sukaan ja sen silmät painuivat kiinni enemmän ja enemmän. Bryan nautti hierontahetkistämme varsinkin jos siinä samalla sai lämpimän pesun. Vaihdoin pian puolta jonka jälkeen huuhtelin jalat perusteellisesti tarkistaen niiden kunnon. Kaikki vaikutti hyvältä ja Bryankin kerkesi rentoutumaan, kai se unohti jo sen pelästyttäneen lepakon. Oli miten oli tartuin hikiviilaan ja vetelin ylimääräiset vedet pois ratsuni entistäkin tummemmasta karvasta ja levitin sen ylle ensin mustan värisen hoitavan loimen ja sen päälle tummansinisen four season loimen kaulakappaleella, sillä se kuivattaisi orin nopeammin antaen samalla hoitavan vaikutuksen. Laitoin myös lisäksi orille jalkoihin catagon fir-techin hoitavat suojat jonka jälkeen talutin sen karsinaan jonne Benjamin oli kilttinä jakanut jo heinät ja Bryan pääsi samantien syömään. Suljin karsinan oven ja vein kypäräni ja hanskani harjapakin kanssa varustehuoneeseen omalle paikalleen. Sitten kiiruhdin tarhoille hakemaan Olympiaa.

Tarhan kulmassa Olympia tutkaili maisemia. Se lähti kävelemään samantien minut nähdessään ja tunki turpansa syliini. Tervehdin sitä ja kiinnitin riimunarun tammani riimuun. Lähdimme yhdessä kävelemään hiekkatietä pitkin tallia kohden nauttien pääsystä sisälle lämpimään. Olympia käyttäytyi matkalla todella hyvin, en ollut varma johtuko se lentomatkasta vai oliko kisatykkini oppinut olemaan myös rauhassa. Tallisssa talutin Olympian karsinaan. Riisuin siltä kärpäsloimen heilauttaen sen karsinan oven ylle ja sitten vielä riimun jonka jälkeen annoin tamman käydä iltaheiniensä kimppuun. Kaadoin ruoat sen ruoka-astiaan ja suljin karsinan oven jättäen sen omiin oloihinsa.

Palasin Bryanin luo mukanani Olympian ruokaämpärit. Ori katseli niitä hetken jonka jälkeen avasin sen karsinan ujuttautuen sisään nälkäisen hevoseni ohitse. Kaadettuani orin iltapuuron kuppiin se iski turpansa sinne pikavauhdilla. Nauroin kun tyytyväinen louskutus kävi orin korvien lupsahdellessa puolelta toiselle. Kokeilin karvaa loimien alta mutta se oli edelleen kostea. Päätin tulla ottamaan loimen pois vasta myöhemmin.

Huuhdeltuani molempien hevosteni ilta- ja aamuruokaämpärit kiiruhdin rehuhuoneeseen ja valmistin ratsujeni ateriat seuraavaa päivää varten. Kun olin valmis kiinnitin nimikoidut kannet oikeisiin ämpäreihin ja ruokiin ja kiikutin ne karsinoille odottamaan. Sitten palasin Bryanin luo ja otin four season loimen pois toivottaen orille vielä hyvät yöt. Katselin orin reaktiota hoitavasta loimesta ja suojista mutta ne eivät tuntuneet sen menoa haittaavan joten hyvillä mielin lähdin varustehuoneeseen vieden loimen kuivumaan. Viimeisenä muttei vähäisempänä putsasin kaikki varusteet rasvaten ne myös huolella jonka jälkeen laitoin ne paikoilleen ollen iloinen siitä että päivä oli nyt pulkassa mutta myös siitä että sain kokea tämän kaiken.

Ronja - Twisted Chocolate

Tervetuloa mukaan Bella ja Uuno!

Mia mukaan Takan kanssa, kivaa että päädyit sen valitsemaan!