Diary of 𝓑𝓸𝓷𝓸

Bono päiväkirja, osa 1
Terapiahevosten klinikka II
28.4.2019, Orange Wood Ranch, Kanada

Saatoin lastata Bonon matkaa varten rauhallisin mielin. Ori oli jo vanha konkari matkustamisessa, eikä sen kanssa ollut vuosiin tarvinnut suurempia stressata. Häntäänsä huiskauttaen se asettui samantien aloilleen korvat rennosti sivuille käännettynä, ja matka kohti Kanadaa saattoi alkaa. Olin siihen kerennyt valmistautumaan parisen viikkoa, ja olin kieltämättä innoissani päämäärämme vuoksi. Olisi mielenkiintoista nähdä Orange Wood omin silmin, olihan se suloisen Woodoomme syntykoti. Selkeitä kimoutumisen merkkejä näyttävä tamma olikin ollut ensimmäinen ehdokas mielessäni kuultuani Terapiaklinikasta. Olin kuitenkin tyrmännyt ajatuksen melko pia todeten, että tamma saisi vielä aikuistua rauhassa. Mielessäni ei ollut epäilystäkään, etteikö se olisi tulevaisuudessa itsevarmuutensa löydettyään loistava terapiahevonen.

Nyt matkaan oli kuitenkin helppona kakkosena valikoitunut Bono. Viisas ja jo iäkäs ori oli kiltti ja rauhallinen, ja halusin käyttää jokaisen mahdollisen tilaisuuden sen kanssa maailmaa kiertääkseni. Kotitalli oli jäänyt Dineon hellään huomaan jotta pääsisin itse esittelemään edesmenneen isäni silmäterää. Kuten olin arvellut, Bonoa ei pitkäkään matka haitannut, ja Orange Woodiin saavuttuamme se otti uuden ympäristön vastaan rauhallisesti ja uteliaana. Pakko sen oli tulostaan ilmoittaa kerran hirnahtamalla, olihan se sentään ori.

Sain jälleen kerran olla Bonosta ylpeä seuratessani sivusta liikkeelle pyörähtänytä käytöskoetta. Taluttaessa Bonolla oli tapana kulkea vain askeleen jäljessä, mutta koskaan ori ei yritä päästä ihmisen edelle. Sitä ei haitannut ympärillä touhuavat vieraat kasvot ja äänet, vaan se mukautui jokaiseen tilanteeseen varmuudella ja rauhallisuudella. Olisi taas kotiväelle kerrottavaa, miten hieno meidän johtaja ori oikein onkaan. Ratsastuskokeen aikana uskalsin epäillä, että koti ranchin hektinen arki oli totuttanut Bonon ihan kaikkeen. Vapaat koirat, juoksevat lapset ja mitä erikoisimmat vaatekappaleet tuskin saivat oria korvaansa kääntämään.

Jokainen on varmasti sitä mieltä omasta hevosestaan, mutta kyllä minä voin oriani kehua maailman parhaaksi hevoseksi. Sen kanssa voi aina luottaa, että kaikki onnistuu. Koko tapahtuma oli sujunut meidän osaltamme rennolla mielellä, ja pääsin tutustumaan Kanadan varmasti hallitsevimpaan ranchiin ihan lähietäisyydeltä. Päivän päätteeksi polte päästä takaisin kotiin oli jo suuri, sillä Orange Woodin vaikuttavista tiloista inspiroituneena paloin halusta päästä suunnittelemaan mahdollisia muutoksia omaa maatilaani ajatellen. Palaisin varmasti mielelläni takaisin Kanadaan seuraavan tapahtuman merkeissä.