Diary of 𝓖𝓪𝓵𝓪

Galan päiväkirja, osa 1
Muistelmia kun Gala syntyi

Huoli siitä, ettei Bonosta jäisi yhtäkään jälkeläistä omiin käsiin kasvoi päivä päivältä. Vaikka ori oli edelleen elämänsä voimissaan eikä ikä siitä ulospäin näkynyt, Benjamin tiesi että vuodet vierivät aina vain nopeammin ja ennen kuin hän osaisi arvatakaan kultaakin kalliimpi ystävä poistuisi hänen luotaan. Koska omaa tammaa hänellä ei ollut - eikä hän sellaista sillä hetkellä halunnutkaan - miehen oli turvauduttava ulkopuolisen apuun. Benjaminilla oli mielessään tarkka kuva millaisen tamman hän ykkösorinsa varsan emäksi haluaisi, ja hän valmistautui henkisesti pitkään ja piinalliseen etsintään ja odotukseen.

Yllättävää siis kai onkin, että emäehdokas löytyi ihan muutaman päivän sisällä. Kerman värinen sinisilmä teki jo pelkästään kuviensa perusteella Benjaminiin vaikutuksen, eikä Montanassa asuvan tamman sukukaan huonolta näyttänyt. Muutaman virallisen puhelun sekä kyydityksien järjestämisen jälkeen tilan omistajat Thatchersit lähettivät Mona- tammansa turvallisesti luotettavien välikäsien kautta Australiaan.

Mona sai kotiutua uuteen maisemaansa rauhassa muutaman päivän verran omassa tarhassa, jonka jälkeen Bono siirrettiin sen naapuritarhaan. Kaksikko pääsi siten tutustumaan toisiinsa jo lähemmin, mutta vielä toistaiseksi turvallisesti aidan takaa. Monalla oli ensin uteliaalle orille paljon kärkästä sanottavaa, mutta Benjamin tiesi antaa niille aikaa, ja parin viikon sisällä mies uskalsi laittaa kaksikon tarhaamaan yhdessä.

Kun Mona todettiin kannettavaksi Benjamin oli äärimmäisen tyytyväinen ja iloinen kuulemaansa uutiseen. Bono siirrettiin tarhaamaan oman laumansa kanssa ja Mona pääsi muiden tammojen joukkoon nauttimaan vehreistä laitumista sekä asianmukaisesta liikutuksesta O’Haran työntekijöiden toimesta - aina viimehetkiin saakka, kunnes varsomisen aika koitti.

Jo usean varsan syntymässä mukana ollut Benjamin seurasi tälläkin kertaa silmä kovana, miten ensikertaa synnyttävä tamma saattoi kauniin kullanhohtoisen tammavarsan tähän maailmaan. Varsa oli terve, hyväkuntoinen ja normaalin kokoinen, eikä mitään komplikaatioita ollut synnytyksen aikana eikä sen jälkeenkään. Pieni hevosvauva oli muutaman tunnin sisällä melko tukevasti jaloillaan ja löytänyt tiensä nisälle maitoa juomaan, eikä Benjamin malttanut lähteä tallilta vielä seuraavanakaan päivänä ollenkaan.