|
|
Post by Benjamin on Jun 11, 2021 18:50:16 GMT 1
How Do You Like Them Apples? "Dope"  Australianhevonen - ruuna - myynnissä - omat sivut Taustatietoja:
- Syntynyt vuonna 2010
- Oli kasvattajallaan kolmivuotiaaksi asti jossa ratsukoulutettiin. Oli niihin aikoihin aikamoisessa maineessa äkkipikaisuutensa ja jokseenkin holtittoman luonteensa vuoksi.
- Myytiin kilpailevaan kotiin, jossa alkutöiksi Dope ruunattiin. Siitä kunnolla parannuttuaan Dopella kisattiin sekä esteillä että koulussa kuusivuotiaaksi, jonka jälkeen sille etsittiin taas uutta omistajaa erinäisten pienten vaivojen ilmaannuttua.
- Benjamin osti ruunan itselleen aikeinaan kouluttaa se asiakaskäyttöön, sillä Dope myytiin huokeaan hintaan ja se oli tarpeeksi iso säkäkorkeudeltaan käydäkseen opetushevoseksi tilalle.
- Dopelta löytyi lievät kinnerpatit eläinlääkärin ostotarkastuksessa. Sille määrättiin vajaa puolivuotta lepoa, jonka aikana se sai rauhassa tutustua uuteen kotiinsa.
- Kuntoutusjakson jälkeen Dope otettiin vähitellen asiakaskäyttöön, jossa se oli ihan kelvollinen. Aavistuksen arvaamaton, mutta eiköhän ruuna siitä tasaantuisi.
- Pari vuotta Dopen oston jälkeen alkoi olla selvää ettei ruuna pitänyt uudesta työstään. Liikkumishaluttomuuden syyksi epäiltiin kinnerpatteja, mutta ne tutkittiin ja todettiin oireettomaksi, jollaisina ne ovat pysyneetkin. Dopen kenttätuntien määrää vähennettiin ja ruunaa ryhdyttiin ottamaan enemmän maastoille asiakaskäytössä.
- Dopen täyttäessä kymmenen päätettiin, että ruunaa ei käytetä asiakastyössä kuin pari kertaa viikossa, ellei ole ihan pakko useammin. Näin sen mielenkiinto työtä kohtaan koetetaan pitää yllä.
- Viimein joulukuussa 2021 Dope päätettiin laittaa myyntiin, sen ollessa kaikista reiluin ratkaisu hevosta ajatellen. Se on pysynyt terveenä mutta siitä näkee, ettei se oikein ole onnellinen. Oikean ihmisen käsissä ruuna olisi varmasti mitä mainioin harrastekaveri.
|
|
|
|
Post by Benjamin on Dec 5, 2021 19:10:34 GMT 1
Vaikeiden valintojen äärellä
Huoh.
"Mitä mä oikee teen sun kanssa?" Benjamin huokaisi katsellessaan auringossa punertavaa ruunaa. Se viis veisasi aidalla notkuvasta miehestä, vaan imuroi kitaansa ihanan maukasta ruohoa minkä ehti. Kuluneen viikon ajan oli satanut lähes tauotta, mutta nyt viimein aurinko oli tullut näkyviin ja alkanut kuivattaa maaperää. Sateet olivat kuitenkin tehneet tehtävänsä, ruoho näytti jopa Benin mielestä mehukkaalta.
Kyseinen hevonen oli aiheuttanut jo useamman vuoden enemmän ja vähemmän päänvaivaa omistajalleen. Benjamin oli melko nopeasti Dopen oston jälkeen ymmärtänyt, ettei ruuna oikeastaan sopinut siihen käyttöön johon hän oli sitä ajatellut. Melko nopeasti asiakkaiden kanssa Dopesta oli huomannut että sitä kyllästytti, tai peräti ärsytti koko homma. Ben kuitenkin muisti ruunan vauhdikkaan saapumisen tilalle, kun se rynnisti trailerista pihalle sellaista kyytiä ettei sitä hakeneella kuljettajalla ollut kahta sanaa siihen. Oli lähellä ettei nuori ruuna olisi vallan riistäytynyt käsistä.
Sen jälkeen Dope oli päässyt lomailemaan, sillä eläinlääkärin tarkastusessa (sivuhuomautus; harvinainen kerta kun Ben sellaista ostamalleen hevoselle teetti) oli löytyneet kinnerpatit. Epäilemättä ne olivat olleet syyt siihen, miksi Dopen aikaisempi, kilpaileva omistaja oli sen halunnut myydä.
Mutta se ei haitannut Beniä, sillä Dopella oli ollut aikaa tutustua tilaan rauhassa, ja Benillä itsellään aikaa tutustua siihen. Ei Dope koskaan ollut erityisen kiinnostunut ihmisen seurasta, mutta sen mielentila oli ollut paljon positiivisempi.
Tuntui kurjalta nähdä ruuna elämäänsä tyytymättömänä.
Vielä pari vuotta sitten Ben ei välttämättä olisi koko asiaa niin ajatellut, olihan sillä iso laidun, kokoajan syötävää, laumatovereita, se pääsi liikkumaan.. Kaiken järjen mukaan Dopella olisi pitänyt siis olla asiat ihan hyvin, ja sehän kuitenkin suoriutui töistään ihan hyvin. Nyt kuitenkin mies tiesi paremmin, ja kiinnitti niin moneen eri asiaan huomiota.
Dope pärskähti, ja hetkeksi se nosti päänsä ruohikosta ylös. Se katsahti Benin suuntaan suu edelleen käyden, mutta laski pian päänsä takaisin alas.
Ben huokaisi uudelleen. Hän vain oli niin kovin kiintynyt siihen.
|
|
|
|
Post by Benjamin on Dec 5, 2021 19:18:49 GMT 1
Myydään Australianhevosruuna
"Myydään monipuolinen australianhevosruuna. Hyväkuntoinen ja terve, kisattu nuorempana englantilaisissa lajeissa ja myöhemmin toiminut asiakaskäytössä vaellushevosena. On ratsastettu myös westerniä.
Toimiva, vaikkakin ajoittain vähän hapan. Saattaa näyttää julmalta, mutta todellisuudessa kuitenkin kiltti. Oikean ihmisen kohdalla varmasti todellinen helmi rohkean ja selväpäisen luonteensa vuoksi.
Etsinnässä koti, jossa pääsee rentoon harrastuskäyttöön yhden tai kahden ihmisen hevoseksi, ei enää vaihtuvaan asiakaskäyttöön.
Yhteydenotot Benjamin O'Haralle."
Ja julkaise.
Niin, noin yksinkertaista se oli. Hevosen myyminen oli vain yhden hiiren klikkauksen päässä. Pian kyseistä ilmoitusta katselisivat kymmenet, jopa sadat silmäparit tutkien ja pohtien, olisiko siinä oikea hevonen juuri minulle.
Moni varmasti sivuuttaisi sen. Ihmiset halusivat kuulla miten loistava se hevonen olisi, miten taitava ja osaava se on. Eivät ne halua kuulla mitään, joka voisi viedä sen hevosen hienoutta ja hohtoa pois.
Siitä huolimatta Ben oli päättänyt olla rehellinen ilmoituksessaan. Se oli eniten reiluinta Dopelle itselleen, että sen mahdollinen tuleva omistaja tietäisi heti, ettei ruuna todella ole mikään päivänpaiste.
Benjamin saattoi vain toivoa, että sille löytyisi oikea ihminen, joka todella haluaisi siihen tutustua.
Vaikka kyllähän ruuna voisi varhaisia eläkepäiviä O'Harassa viettää, toimia vaikka varsojen hoitosetänä. Siihen se olisi varmasti hyvä. Mutta karsinapaikkoja oli jo entuudestaan rajallinen määrä, ja Benin täytyi tunteidensa sijaan miettiä järjellä. Yrityksen täytyi tuottaa, ja hevosten täytyisi silloin pystyä tuomaan rahaa. Koulutettavia ja kuntoutettavia, joista oli vain kuluja, oli jo ihan riittävästi.
Ei se silti hyvältä tuntunut. Jotenkin Benistä tuntui, kuin hän olisi pettämässä ystävänsä luottamuksen. Todellisuudessa Dope tuskin jäisi juuri häntä kaipaamaan, ei miehellä ja hevosella kuitenkaan kovinkaan syvää luottamussuhdetta ollut, mutta minkäs ihminen tunteellisuudelleen voi..
Ben nousi koneensa äärestä. Ripper oli hetkessä jaloillaan, valmiina seuraamaan omistajaansa seuraavaan paikkaan.
"Jaaha", Ben hengähti ja taputti koiran päälakea. "Lähdetääs sit takasin hommiin."
|
|
