|
Post by Benjamin on May 30, 2019 20:28:44 GMT 1
Yhtenä aamupäivänä Benjaminin käydessä täyttelemässä tarhojen vesiastioita häntä vastassa oli näky, joka sulattaisi kenen tahansa sydämen. Iffy tarhakaverinsa Yinin kanssa rennoissa tunnelmissa.
|
|
|
Post by Malla (VRL-15009) on Dec 25, 2021 20:13:18 GMT 1
"Welcome to Australia" - joulukuussa 2021
"Thank You for choosing Finnair!" luki näytöllä kun olin juuri ostanut lentoliput Australiaan. Sinne meni muutama satanen euroja ja vähän enemmänkin. Katselin pankkitiliäni, joka ammotti tyhjyyttään, mutta säästötilillä lojuivat omaan hevoseen käytettävät rahat. Miksi mä sitten lähdin Australiaan? No, hyvä kysymys. Mua odotti siellä hevonen. Vieläpä sellainen yksilö, josta tarjosin ensin kuvien ja videoiden perusteella, mutta koska hevonen oli saatava Suomeen, niin mähän päätin lähteä sitä näin joulun kynnyksellä hakemaan. Äkkilähtöni oli lähdössä seuraavana aamuna, joten ei auttanut kuin pakata, nukkua yön yli ja hypätä aamun valjetessa lentokoneeseen. Melkein kokonainen päivä siinä meni matkustaa, mutta vihdoin saavuin Austarian maan kamaralle ja vastassa minua lentokentällä oli Benjamin. O'Hara rachin Benjamin. Mies tuli heti kädet levällään vastaan ja edelleen epäröivin miettein heittäydyin miehen halattavaksi. "Howdy, welcome to Australia!", mies tervehti, mutta vaihtoi pian suomenkieleen. Minä raahasin matkalaukkuni miehen maasturiin ja hurautimme maaseudun läpi O'Haran ranchille.
Minä sain majoittua tallin yläkerrassa. Tallityöntekijälle se oli tarkoitettu, mutta työntekijä oli juuri sopivasti lomilla. Levitin tavarani pitkin oleskelutilaa ja suuntasimme Benjaminin kanssa talliin. Siellä peräkarsinassa lymysi yrmeän näköinen ruuna. Se seisoi peräpää kohti karsinan ovea ja mulkaisi nopeasti ovelle saapuneita silmäpareja. Eli meitä. "Dope se on vähän tommonen, siks mä oikeestaan oon sitä myymässä. Raukka luulee taas joutuvansa jonkun kokemattoman käsiin", Benjamin kertoi ja minä nyökyttelin vieressä. Dopen kiiltävän punainen karva välkehti ikkunasta tulevien valonsäteiden lomassa. Olimme sopineet Benjamin kanssa heti vaelluskierroksen, jotta pääsisin testamaan Dopea. Kun ruuna oli varustettu ja Benjaminille hevonen haettu, niin siirryimme kentälle.
Ruuna kurkkasi sivulle, kun siirryin sen viereen valmiina nousemaan selkään. Epäluuloisen oloinen Dope ainakin oli. Ei onneksi mitenkään ilkeä. Taputin ruunan sileää kaulaa selkään päästyäni ja annoin reippaasti pohkeita. Benjamin varoitteli ruunan olevan tahmea. Muutaman kenttäkierroksen jälkeen suuntasimme Australian kauniiseen maastoon. Minä annoin Dopen kävellä pitkällä ohjalla ja samalla yritin saada ruunaa venyttämään askeltaan. Nautin kuitekin olla sen selässä. Australianhevonen oli minulle uusi tuttavuus, mutta ei se tämän perusteella ollut sen kummempi tai erikoisempi kuin mikään puoliverinenkään. Ihastuin Dopeen täysin.
Viikon reissuni jälkeen Dopeen tutustuttuani oli aika tehdä päätös. Onneksi Benjamin oli reilu hevosenomistaja ja lupasi auttaa Dopen maahantuonnissa Suomeen, sillä päädyin ostamaan ruunan. Lentolippuni olivat olleet sen verran hintavat ja säästötililtä kaivetut rahat hevosen maksamiseen sen verran vähissä, että olin kiitollinen Benjaminille, joka oli lupautunut kustantamaan maahantuonnin. Lentomatka sujui hyvin ja pian minulla olikin lämminverinen australialainen keskellä Suomen kirpsakkaa talvea. Olisittepa nähneet Dopen ilmeen. Tai Toopen, kuten se Suomeen tultuaan ristittiin.
|
|